Panssarilasi
Panssarilasi tai luodinkestävä lasi on arkikielen käsite lasille, joka on tehty kestämään iskuja, erityisesti luodin osumia.
Panssarilasi tehdään yleensä käyttämällä vahvaa, mutta läpinäkyvää materiaalia kuten termoplastista polykarbonaattia, tai käyttämällä useita kerroksia laminoitua lasia. Toivottu tulos on ulkonäöltään ja valonsiirto-ominaisuuksiltaan samanlainen kuin normaali lasi. Panssarilasi ei sirpaloidu luodin osumasta kuten tavanomainen lasi, joten se tarjoaa eri asteista suojaa käsiaseiden tulelta.[1]
Tekniikka
muokkaaPolykarbonaattikerros, joka yleensä koostuu tuotteista kuten Makroclear, Cyrolon, Lexan ja Tuffak, on yleensä tehty normaalin lasin kerroksien väliin. Muovin käyttö laminaatissa tarjoaa kestävyyttä - vasaran, kirveen tai vastaavan - iskuille. Muovi antaa myös hieman apua luodinkestävyydessä, koska lasi, joka on paljon kovempaa kuin muovi, lyttää luodin kasaan ja täten estää läpäisyn. Tämän tapainen luodinkestävä lasi on yleensä 70-75 millimetriä paksu.
Kerroksittain laminoidusta lasista tehty panssarilasi rakennetaan ohuista lasilevyistä jotka ovat siteessä toisiinsa polyuretaanilla tai polyvinyylibutanaalilla. Tämän tyypin panssarilasi on ollut käytössä panssarivaunuissa ja muissa panssaroiduissa ajoneuvoissa aina toisesta maailmansodasta lähtien; se on yleensä noin 100-120 millimetriä paksua ja erittäin painavaa.
Alumiinipanssarilasi
muokkaaPerinteistä panssarilasia kevyempi vaihtoehto on läpinäkyvä panssarialumiini, kaupalliselta nimeltään: ALON. Siinä yhdistetään alumiinin happinitridiä (Al-O-N) lasin ulkopuoliseksi kerrokseksi. Panssarialumiinilasi koostuu kolmesta kerroksesta: Iskunkestävästä alumiiniyhdistekerroksesta, lasikerroksesta ja polymeerikerroksesta. Alumiiniyhdistekerros on tarkoitettu osumia vastaanottavaksi kerrokseksi. Alumiinipanssarilasi on massaltaan ja paksuudeltaan vain puolet perinteiseen panssarilasiin verrattuna, vaikka se kestää .30 sekä .50 -kaliiperiset panssariammukset. ALON on käytännössä hyvin vaikeasti naarmuuntuva ja hyvin iskunkestävä, mikä nostaa sen käyttöikää.[2][3][4]
Yksisuuntainen panssarilasi
muokkaaPanssarilasin kehitys on johtanut yksisuuntaisen panssarilasin keksimiseen, jota käytetään esimerkiksi joissain rahankuljetusautoissa. Tämän kaltainen lasi kestää käsiaseiden tulen lasin ulkopuolelta, mutta antaa esimerkiksi panssaroidun auton sisällä olevien vartijoiden ampua ulkoista kohdetta päin lasin sisäpuolelta.
Yksisuuntainen panssarilasi tehdään yleensä kahdesta kerroksesta: hauras kerros ulkopuolelle ja joustava kerros sisäpuolelle. Kun luoti ammutaan ulkopuolelta, se osuu ensin hauraaseen kerrokseen murskaten alueen siitä. Tämä pirstaloituminen imee itseensä jonkin verran luodin liike-energiasta ja levittää sen suuremmalle alueelle. Kun hidastettu luoti osuu joustavaan osaan, se pysähtyy. Kun luoti ammutaan sisäpuolelta, sen isku kohdistuu pieneen alueeseen joustavassa kerroksessa ja läpäisee sen, kuten myös ulkopuolisen hauraan kerroksen, koska joustava puoli ei estä luotia.[1]
Lasin kykyä kestää impaktia avustetaan myös karkaisulla. Kun lasia käsitellään oikeassa lämpötilassa, se muuttuu kovemmaksi, samalla vaatien enemmän voimaa sen pinnan murskaamiseksi.
Joka tapauksessa yksisuuntainen panssarilasi on kaukana täydellisestä. Jotain näyttöä on sen toimivuudesta, mutta suurimmassa osassa tapauksista lasin sisäpuolelta ammuttaessa täytyisi kohteen olla hyvin lähellä jotta luoti aiheuttaisi hengenvaarallisen lävistyksen.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b HowStuffWorks: How does "bulletproof" glass work? science.howstuffworks.com. Viitattu 3.10.2010.
- ↑ Air Force testing new transparent armor Laura Lundin, Air Force Research Laboratory Public Affairs. 17. lokakuuta 2005. Viitattu 12. elokuuta 2008.
- ↑ Laura L. Lundin: [http://www.asmfoundation.org/static/Static%20Files/IP/Magazine/AMP/V164/I11/amp16411p045.pdf?authtoken=d79ced04364dcf5ec6cffb7bdb54527d6640db9b AFRL TESTS TRANSPARENT ARMOR] 11/2006. Dayton, Ohio: Wright-Patterson Air Force Base. Viitattu 3.10.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ HowStuffWorks: ALON: Transparent Aluminum Armor science.howstuffworks.com. Viitattu 3.10.2010.