Polykarbonaatit (PC) ovat yksi termoplastisten polymeerien ryhmä. Polykarbonaateissa monomeerit liittyvät yhteen karbonaattiryhmillä (-O-CO-O-). Polykarbonaatin CAS-numero on 25037-45-0.

Polykarbonaateista valmistetaan muun muassa CD-levyjä

Polykarbonaatti-muovien merkittävin ominaisuus on niiden iskunkestävyys. Polykarbonaateista valmistetaan muun muassa CD-levyjä, kypäriä, iskunkestävää läpinäkyvää muovia, matkapuhelinten näyttöjä, suojalasien linssejä ja aikaisemmin myös armeijan muovisia lautasia.

Polykarbonaattien toinen hyvä ominaisuus on niiden helppo työstettävyys: Polykarbonaattilevyä voidaan särmätä yli 90-asteen kulmiin, kuten useimpia muitakin teknisiä muoveja. Yksi polykarbonaatin erityisominaisuus kuitenkin on, että sitä voidaan taittaa myös lämmittämättä. Materiaalia voidaan sahata muotoon ja sen reunoihin voidaan porata reikiä, ilman että levy vaurioituu työstövaiheessa. Tästä syystä sen käyttö on usein järkevämpää kuin PMMA-pleksin, jos käyttökohteen tarkoitus ja arvo muuten puoltavat kalliimman muovin valintaa.

Polykarbonaattien huono ominaisuus on niiden heikko liuottimien kestävyys. Polykarbonaatti liukenee orgaanisiin liuottimiin ja sillä on heikko amiinien, ammoniakin ja lipeän kesto. Liuottimet liuottavat muovin pintaa ja voivat samalla pilata iskunkestävyyden. Polykarbonaattien lämmönkestävyys on lasiin verrattuna alhainen, mutta kuitenkin yleensä parempi kuin muissa muovilaaduissa.

Polykarbonaattia valmistetaan karboksyloimalla polyoleja fosgeenilla, jolloin muodostuu karbonaattiesteriketju. Tyypillinen polyoli on bisfenoli A, mutta myös esim. lineaarisia dialkoholeja käytetään.

Bisfenoli A:n takia Euroopan unioni on kieltänyt polykarbonaateista valmistetut tuttipullot.[1]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.