Palladiumnitraatti
Palladiumnitraatti (Pd(NO3)2) on palladium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä.
| Palladiumnitraatti | |
|---|---|
 |
|
2(ICD425998).png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Pd(NO3)2 |
| Moolimassa | 182,44 |
| Ulkomuoto | Ruskea kiteinen aine |
| Sulamispiste | 168 °C (hajoaa)[1] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee hieman veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa palladiumnitraatti on ruskeaa tai kellertävää kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Aineen alkeiskoppi on monokliininen ja sen rakenne on polymeeri. Yhdisteestä tunnetaan myös kidevedellinen dihydraatti (Pd(NO3)2·2H2O. Palladiumnitraatti liukenee hieman veteen, mutta hydrolysoituu veden vaikutuksesta. Yhdiste liukenee myös asetoniin ja dietyylieetteriin. Kuumennettaessa palladiumnitraatti hajoaa palladiumoksidiksi.[1][2][3][4][5][6]
Palladiumnitraattia muodostuu palladiumin ja typpihapon reaktiossa, mutta useimmiten sitä valmistetaan liuottamalla palladiumoksidia typpihappoon.[1][3][4]
- PdO + 2 HNO3 → Pd(NO3)2 + H2O
Palladiumnitraattia käytetään katalyyttinä monissa orgaanisissa reaktioissa ja siitä myös valmistetaan katalyyttejä.[2][4][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Jörn Bruns, Thorsten Klüner & Mathias S. Wickleder: Oxoanionic Noble Metal Compounds from Fuming Nitric Acid: The Palladium Examples Pd(NO3)2 and Pd(CH3SO3)2. Chemistry - A European Journal, 2015, 21. vsk, nro 3, s. 1294-1301. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 487. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b William P. Griffith, Stephen D. Robinson, Kurt Swars: Gmelin Handbook of Inorganic Chemistry: Pd Palladium, s. 41. Springer, 1989. ISBN 978-3-662-09190-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.1.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 689-690. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–79. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.1.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Timothy T. Wenzel: Palladium(II) Nitrate, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.1.2022.