Pakkokasvatus

Pakkokasvatus on aiemmin käytössä ollut nimitys yhteiskunnan alaikäiseen rikoksentekijään kohdistamille toimille. Nykyisin vastaavia toimia Suomessa ovat huostaanotto, kasvatus lastenkodissa, nuorisokodissa tai koulukodissa ja avohuolto. Pakkokasvatusta (saks. Zwangserziehung) nimitettiin myös suojelukasvatukseksi (Fürsorgeerziehung), koska Saksan eri osavaltioissa käytettiin eri nimityksiä. Toisinaan Suomessa nimitettiin pakkokasvatukseksi valtion kustantamaa kasvatusta ja suojelukasvatukseksi kunnan, yhdistyksen tai yksityisen henkilön järjestämää kasvatusta. Lainsäädäntöön pakkokasvatus otettiin ensimmäisenä Englannissa 1854.[1]

Eri maissa pakkokasvatusta sovellettiin nuoriin lainrikkojiin rangaistuksen jälkeen tai rangaistuksen sijaan. Tuomioistuin määräsi lapsen tai nuoren omaisten tahdosta riippumattoman kasvatuksen kohteeksi. Pakkokasvatusta käytettiin myös ehkäisemään ennalta pahantapaisuutta tai rikollisuuteen lankeamista, jos kodin ja koulun kasvatuksen ei katsottu riittävän.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919.