Paavo Kyrenius
Paavo Yrjö Heikki (Paul Georg Henrich) Kyrenius (29. elokuuta 1885 Tallinna – 16. marraskuuta 1955) oli suomalainen rakennusinsinööri. Hän oli 1910-luvulla suomalaisen rakennusviennin uranuurtajia ja 1920-luvulla yksi Lapin koneellisen kullankaivuun pioneereja.[1][2][3]
Elämä
muokkaaPaavo Kyreniuksen vanhemmat olivat eversti Karl Simeon Kyrenius (1838–1917) ja Angelica Lopacinsky (1849–1923). Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja valmistui insinööriksi 1908.[1][2]
Kyrenius oli Tampereen sementtivalimon teknillisenä johtajana 1910–1913, Turgelin paperi- ja selluloosatehtaan toimitusjohtajana 1914–1915 ja 1921–1925, Ljaminon tehdasalueen toimitusjohtajana 1915–1917 sekä rakennusliike Oy Constructorin toimitusjohtajana 1917–1919. Tampereen sementtivalimon omistaja Richard Helander perusti 1910-luvun alussa yhdessä Kyreniuksen ja professori Jalmar Castrénin kanssa Viron rakennusmarkkinoilla toimineen yhtiön. Kyrenius vastasi yhtiön Viron rakennuskohteista ja hänen johdollaan Viroon rakennettiin tehdasrakennuksia, lentokonehalli ja sähkölaitos. Virossa yhtiöllä oli enimmillään noin 300 työntekijää. Venäjän vallankumousta seuranneet levottomuudet katkaisivat kuitenkin näin alkaneen rakennusviennin.[1][4]
Kyrenius oli myös vuonna 1917 perustetun Suomen Betonilaiva Osakeyhtiön toimitusjohtajana 1917–1919, yhtiö rakensi teräsbetonirunkoisia laivoja Kyreniuksen ja insinööri Manne Muoniovaaran (1883–1958) kehittämän menetelmän mukaan. Tämä yhtiö rakennutti Kemissä vuonna 1919 277 bruttorekisteritonnin betonikaarirunkoisen rahtilaivan M/S Norpan. Laivan köli, vantaat, kansi ja ulkolaudoitus oli rakennettu puusta. Toisen suuremman vastaavanlaisen aluksen rakentaminen keskeytettiin. M/S Norppa myytiin pakkohuutokaupalla Raumalla maaliskuussa 1920 ja se upposi joulukuussa 1920 Gotlannin pohjoispuolella kun sen runkoon tuli vesirajan alapuolelle repeämä. Suomen Betonilaiva Osakeyhtiö lakkautettiin 1924.[5]
Kyrenius toimi Kymin oy:n työpäällikkönä 1919–1921 ja Lapin kultamailla koneellista kullanhuuhdontaa harjoittaneen Oy Ivalojoki Ab:n teknillisenä johtajana 1925–1926. Kyreniuksella oli oma insinööritoimisto Helsingissä vuodesta 1926 alkaen ja hän toimi lisäksi rakennusalan asiantuntijana Helsingissä vuodesta 1946 lähtien. Kyrenius oli myös Rakennusalan työnantajaliiton asiamiehenä 1927–1942 ja hän oli vakuutusneuvoston jäsenenä 1928–1934 sekä vakuutusyhtiö Louhen hallintoneuvoston jäsenenä vuodesta 1945. Hän toimi maanviljelijänä Karjalassa 1943–1944 ja Hattulassa vuodesta 1944 lähtien.[1][6]
Perhe
muokkaaPaavo Kyrenius oli naimisissa 1908–1928 Eeva Susanna Simeliuksen (1885–1961) kanssa ja vuodesta 1929 Astrid Elfvingin (1902–1982) kanssa.[1][2] Hänen veljiään olivat upseerit Eugen Kyrenius ja Karl Edvard Kyrenius.
Julkaisuja
muokkaa- Suomen rakennustyönantajaliitto 1920-1945; tekijät Yrjö Similä ja Paavo Kyrenius. Suomen rakennustyönantajaliitto, Helsinki 1945
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Kuka kukin on 1954
- ↑ a b c Geni.com : Paul Georg Henrich Kyrenius
- ↑ Paavo Kyrenius 50-vuotias, Teollisuuslehti, 29.08.1935, nro 8, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Mikko Laakso ja Seppo Tamminen : Rakentajat maailmalla : Vientirakentamisen vuosikymmenet, luku Haparoivat ensiaskeleet
- ↑ Täydentäviä yhtiötietoja : Suomen Betonilaiva Osakeyhtiö - Finska Betongfartygs Aktiebolaget, Pörssitieto G. Kock
- ↑ Täydentäviä yhtiötietoja : Oy Ivalojoki Ab, Pörssitieto G. Kock
Aiheesta muualla
muokkaa- Paavo Kyrenius : Rautabetoni ja sen käyttäminen laivojen rakennusaineena, Maailma, 01.04.1919, nro 4, s. 32, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Ivalojoki Oy:n kullanhuuhdontakokeet eivät ole odotuksia vastaavia, Uusi Suomi, 27.08.1926, nro 195, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Paavo Kyrenius : Varoitus uusien 'kultayhtiöitten' suhteen, Helsingin Sanomat, 20.12.1932, nro 345, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Vastine kirjoitukseen: "Varoitus uusien 'kultayhtiöitten' suhteen", Helsingin Sanomat, 23.12.1932, nro 348, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Paavo Kyrenius : Herra Alexander Hedbergin vastineen johdosta kultayhtiöasiassa, Helsingin Sanomat, 24.12.1932, nro 349, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot