Paavo J. Paavola
Paavo Johannes Paavola (1. joulukuuta 1935 Punkaharju – 18. tammikuuta 2021 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi, oikeustieteen lisensiaatti ja varatuomari, joka tuli tunnetuksi valtakunnansovittelijana.
Paavolan isä on asemamies Bruno Paavola ja äiti postinkantaja Aili o.s. Haikonen. Äidinpuoleisen suvun juuret ovat nykyisen rajan takaisessa Karjalassa, minkä vuoksi Paavola on ollut aktiivisesti mukana Karjalan liiton toiminnassa. Lainopin kandidaatin tutkinnon Paavola suoritti 1959, sai varatuomarin arvon 1962 ja valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi 1966.
Paavola aloitti lakimiesuransa syyttäjänä Tampereen raastuvanoikeudessa ja myöhemmin asianajotoimiston lakimiehenä. Hän on toiminut Lauritsalan kauppalansihteerinä 1966 ja Lappeenrannan kaupunginsihteerinä 1967. Paavola oli Paperiteollisuuden työntekijäliiton lakimiehenä 1967–1969 ja SAK:n lakimiehenä 1970, valtakunnansovittelija 1971–1979, tulopoliittinen virkamies 1975–1976, Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan johtaja 1979–1987, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtajana 1987–1993.
Paavola oli Helsingin kaupunginvaltuutettu 1977–1980.
Paavolan ensimmäinen vaimo oli psykiatri Eeva-Liisa Paavola, o.s. Vaarnila (k. 1973), jonka kanssa hänellä on kaksi tytärtä. Toinen vaimo on sairaanhoidon opettaja Aino Paavola, o.s. Kärki.
Lähteet muokkaa
- Vpl. Pyhäjärvi -lehti (Arkistoitu – Internet Archive) luettu 1.4.2007
Viitteet muokkaa
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 31.1.2021, s. C 17
Aiheesta muualla muokkaa
| Edeltäjä: Erkki Sunila |
Suomen valtakunnansovittelija 1971–1979 |
Seuraaja: Kaarlo Sarkko |