Pärspää
Pärspää[1] (ven. Ли́пово, Lipovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kurkolanniemen koillisosassa Pärspäänjärven ja Laukaanlahden välisellä kannaksella 15 kilometriä[2] Laukaansuusta luoteeseen. Vuonna 2010 kylässä oli 25 asukasta[3].
| Pärspää Липово, Lipovo |
|
|---|---|
 Kurkolanniemen kärki vuoden 1860 kartalla. |
|
  Pärspää |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Laukaansuu |
| Ensimmäinen maininta | 1571 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 25 |
Ivangorodin Petrovskin pogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571 nimellä Lipovo. Ruotsalaisajan alussa vuosina 1618–1623 laaditussa verokirjassa esiintyy myös sen itämerensuomalainen nimi muodossa Perness Pää.[4] Molemmat perustuvat lehmusta tarkoittaviin sanoihin (ven. lipa ja ims. pärnä). On mahdollista, että Kurkolanniemeä on aikaisemmin kutsuttu Pärspääksi.[5]
Vuonna 1848 Pärspäässä asui 197 inkerikkoa ja 49 inkerinsuomalaista[6]. Kylän talonpojat olivat vuodesta 1797 lähtien Iittovan kartanon maaorjia. Kartanon omistanut kreivi Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät vuonna 1848 velkojensa korvauksena valtiolle.[7] Vuonna 1862 kylässä 44 taloa ja 322 asukasta[8]. Pärspään suomalaissukuja olivat Jussila, Kipatsa ja Mikkola[9]. Suomalaiset kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen ja inkerikot aluksi Haavikon ja vuodesta 1874 lähtien Joenperän ortodoksiseen seurakuntaan. Kylässä oli vanha tsasouna ja hautausmaa.[10] Sieltä on löydetty myös inkeroisten muinainen tasamaakalmisto[11]. Vuonna 1899 Pärspää kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 488 asukasta olivat väestönlaskennan mukaan kaikki suomalaisia. Läsnä olleista 476 henkilöstä luterilaisia oli vain 54.[12]
Neuvostoaikana Pärspää muodosti aluksi oman kyläneuvoston. Vuonna 1928 se liitettiin Kurkulan ja vuonna 1939 Joenperän kyläneuvostoon. Vuonna 1928 kylässä oli 594 ja vuonna 1958 61 asukasta.[13]
Nykyään Pärspää on vain muutaman vakituisen asukkaan kylä, mutta kesäasukkaiden saapuessa sen väkiluku nousee monikertaiseksi. Ainakin vielä 1990-luvulla siellä asui myös muutamia inkeroisen kieltä taitavia vanhuksia. Kylässä toimii yksityinen maatila. Palveluihin kuuluu kauppa-auto.[14]
Lähteet
muokkaa- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 130. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 97. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 9.2.2017.
- ↑ Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454–455. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
- ↑ Krjukov, A. V.: Somatitšeskaja leksika v finskoi geografitšeskoi terminologii i toponimii Ingermanlandii. Teoksessa: Acta Linguistica Petropolitana. Trudy Instituta lingvistitšeskih issledovani RAN, tom VIII, tšast 1: Fenno-Lapponica Petropolitana, s. 313, 318. Sankt-Peterburg: Nauka, 2012. ISBN 978-5-02-038302-9 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40. St.-Petersburg. Määritä julkaisija!
- ↑ Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–198. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3
- ↑ Kertomus Joenperän seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 23.8.2012. (venäjäksi)
- ↑ Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 29. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1991. ISBN 951-717-668-6
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Arkistoitu 1.2.2016. Viitattu 9.2.2017.
- ↑ Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Ust-Lužskoje selskoje poselenija Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Materaly po obosnovaniju fgis.economy.gov.ru. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 10.2.2017.