Pärspää

Pärspää[1] (ven. Ли́пово, Lipovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Laukaansuun kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kurkolanniemen koillisosassa Pärspäänjärven ja Laukaanlahden välisellä kannaksella 15 kilometriä[2] Laukaansuusta luoteeseen. Vuonna 2010 kylässä oli 25 asukasta[3].

Pärspää
Липово, Lipovo
Kurkolanniemen kärki vuoden 1860 kartalla.
Kurkolanniemen kärki vuoden 1860 kartalla.

Pärspää

Koordinaatit: 59°45′32″N, 28°11′13″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Laukaansuu
Ensimmäinen maininta 1571
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 25











Ivangorodin Petrovskin pogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571 nimellä Lipovo. Ruotsalaisajan alussa vuosina 1618–1623 laaditussa verokirjassa esiintyy myös sen itämerensuomalainen nimi muodossa Perness Pää.[4] Molemmat perustuvat lehmusta tarkoittaviin sanoihin (ven. lipa ja ims. pärnä). On mahdollista, että Kurkolanniemeä on aikaisemmin kutsuttu Pärspääksi.[5]

Vuonna 1848 Pärspäässä asui 197 inkerikkoa ja 49 inkerinsuomalaista[6]. Kylän talonpojat olivat vuodesta 1797 lähtien Iittovan kartanon maaorjia. Kartanon omistanut kreivi Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät vuonna 1848 velkojensa korvauksena valtiolle.[7] Vuonna 1862 kylässä 44 taloa ja 322 asukasta[8]. Pärspään suomalaissukuja olivat Jussila, Kipatsa ja Mikkola[9]. Suomalaiset kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen ja inkerikot aluksi Haavikon ja vuodesta 1874 lähtien Joenperän ortodoksiseen seurakuntaan. Kylässä oli vanha tsasouna ja hautausmaa.[10] Sieltä on löydetty myös inkeroisten muinainen tasamaakalmisto[11]. Vuonna 1899 Pärspää kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 488 asukasta olivat väestönlaskennan mukaan kaikki suomalaisia. Läsnä olleista 476 henkilöstä luterilaisia oli vain 54.[12]

Neuvostoaikana Pärspää muodosti aluksi oman kyläneuvoston. Vuonna 1928 se liitettiin Kurkulan ja vuonna 1939 Joenperän kyläneuvostoon. Vuonna 1928 kylässä oli 594 ja vuonna 1958 61 asukasta.[13]

Nykyään Pärspää on vain muutaman vakituisen asukkaan kylä, mutta kesäasukkaiden saapuessa sen väkiluku nousee monikertaiseksi. Ainakin vielä 1990-luvulla siellä asui myös muutamia inkeroisen kieltä taitavia vanhuksia. Kylässä toimii yksityinen maatila. Palveluihin kuuluu kauppa-auto.[14]

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 130. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 97. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio.
  3. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Viitattu 9.2.2017.
  4. Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 454–455. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
  5. Krjukov, A. V.: Somatitšeskaja leksika v finskoi geografitšeskoi terminologii i toponimii Ingermanlandii. Teoksessa: Acta Linguistica Petropolitana. Trudy Instituta lingvistitšeskih issledovani RAN, tom VIII, tšast 1: Fenno-Lapponica Petropolitana, s. 313, 318. Sankt-Peterburg: Nauka, 2012. ISBN 978-5-02-038302-9. Teoksen verkkoversio.
  6. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40. St.-Petersburg: , 1867.
  7. Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–198. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
  8. Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 211. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio.
  9. Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
  10. Kertomus Joenperän seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 23.8.2012. (venäjäksi)
  11. Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 29. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
  12. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 4, 7–8. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  13. Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Viitattu 9.2.2017.
  14. Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Ust-Lužskoje selskoje poselenija Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Materaly po obosnovaniju fgis.economy.gov.ru. Viitattu 10.2.2017.