Otto Karl von Fieandt
Otto Karl von Fieandt (20. kesäkuuta 1758 Mikkelin pitäjä – 17. toukokuuta 1825 Mikkelin pitäjä) oli suomalainen everstiluutnantti, valtiopäivämies, kartografi ja Haapaniemen topografikunnan päällikkö 1812–1819. Hän oli Suomen itsenäisyyden esitaistelija.[1][2]
.jpg)
Von Fieandtin vanhemmat olivat Kyyhkylän kartanon omistaja, majuri Carl Johan von Fieandt ja Ebba Charlotta Furumarck. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli 1784–1799 Sofia Gustava Leopold ja toinen puoliso vuodesta 1800 Beata Wunsch. Von Fieandt tuli vapaaehtoiseksi Savon kevyessä jalkaväkirykmentissä 1766. Kersantti hänestä tuli 1772, vänrikki Savon rykmentissä 1775, luutnantti 1780, kapteeni 1783, Savon prikaatin yliadjutantti 1788 ja majuri 1791. Hänet siirrettiin Hämeen läänin rykmenttiin 1792. Hänestä tuli sitten everstiluutnantti, sivusadjutantti ja Haapaniemen sotakoulun tiedustelutaidon opettaja 1794. Hän erosi palveluksesta 1805, mutta toimi vielä Suomen sodan päätyttyä Haapaniemen topografiakoulun johtajana 1812–1819.[2]
Von Fiendt toimi Valhalla-seuran savolaisen Kultainen jousi -alaosaston esimiehenä ja varainhoitajana. Talvella 1786–1787 Von Fiendt kävi salaa tapaamassa Venäjän palvelukseen siirtynyttä Georg Magnus Sprengtportenia Pietarissa, ja ilmeisesti vei hänelle tiedon Savon kevyen rykmentin upseerien tuesta suunnitellulle kapinalle Suomessa. Kustaa III:n sodassa Von Fieandt toimi Savon joukkojen komentajan Berndt Johan Hastfehrin yliadjutanttina ja järjesti kaksi tapaamista Sprengtportenin ja Hastfehrin välillä. Kevään 1789 kapinaoikeudenkäynneissä von Fieandt kuitenkin vapautua kaikista syytteistä vedoten tietämättömyyteen tapaamisten sisällöstä.[2]
Kesällä 1791 von Fiendt lähetettiin salaiseen tehtävään vallankumoukselliseen Ranskaan kartoittamaan armeijan marssireitin, jonka oli määrä auttaa Kustaa III:tta kukistamaan vallankumoukselliset ja vapauttaa Ranskan kuningasperhe. Marraskuussa 1792 hänelle annettiin tehtäväksi kartoittaa Venäjän vastainen raja. Suomen sodan päätyttyä 1809 von Fieandt hyödynsi suhteitaan Venäjälle paenneisiin emigrantteihin. Hän osallistui Porvoon valtiopäiville ja hänet nimitettiin sotilasjäseneksi komissioon, joka valvoi Tukholmassa linnoitus- ja muiden sotilaallisten karttojen luovutusta venäläisille.[2]