Otran talo

rakennus Tampereella

Otran talo on Tampereen keskustassa Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kulmassa sijaitseva rakennus. Se valmistui vuonna 1914 ja toimi alun perin Tampereen Rakennuskonttorin eli Otra Oy:n liiketalona. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Georg Schreck, joka oli yksi Tampereen Rakennuskonttorin perustajista.[2][3]

Otran talo
Otran talo vuonna 2014.
Otran talo vuonna 2014.
Osoite Hämeenkatu 23
Kuninkaankatu 28
Sijainti Nalkala, Tampere
Koordinaatit 61°29′50″N, 23°45′25″E
Rakennustyyppi liike- ja toimistorakennus [1]
Valmistumisvuosi 1914
Suunnittelija Georg Schreck (myöh. muutokset Harry W. Schreck ja Taito Uusitalo)[2]
Rakennuttaja Tampereen Rakennuskonttori
Tyylisuunta alun perin jugend (kansallisromantiikka)
Julkisivumateriaali harmaa graniitti
Kerrosluku 6 [1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Otran talo oli Tampereen ensimmäisiä teräsbetonirunkoisia rakennuksia. Uusi tekniikka teki mahdolliseksi sen, että alimpien kerrosten liiketiloihin voitiin asentaa suuret ikkunat. Julkisivut muurattiin kansallisromanttiseen tapaan graniitista, vaikka talon rakentamisen aikaan sitä tyyliä ei enää yleisesti käytetty. 1960-luvulla rakennusta korotettiin yhdellä kerroksella. Muutokset suunnitteli arkkitehti Harry W. Schreck. Lisäkerroksen myötä katon muoto muuttui ja talon jugendilme vaurioitui.[2][4][5]

1980-luvulla talo peruskorjattiin, ja samalla sisäpiha rakennettiin umpeen.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Laaksonen, Jenni: Yhdyspankintalon kortteli, Tampere: Rakennetun ympäristön selvitys (PDF) s. 20. Tampere: Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy, 2018. Viitattu 29.7.2019.
  2. a b c d Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 76. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.
  3. Liuttunen, Antti: Kadonneet kaunottaret: Tampereen rakennushistoriaa, s. 63. Tampere: Tampereen museot, 2018. ISBN 978-951-609-935-7.
  4. Mukala, Jorma: Metso, Voima, Tuulensuu: Tampereen arkkitehtuuria, s. 73. Tampere: Tampere-Seura, 1999. ISBN 951-9080-78-3.
  5. Liuttunen 2018, s. 129.

Aiheesta muualla muokkaa