Frans Oskar Lilius
Frans Oskar Lilius (15. huhtikuuta 1871 Messukylä – 12. joulukuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen juristi, senaattori, korkeimman oikeuden jäsen ja kolminkertainen oikeusministeri.[8]
| Frans Oskar Lilius | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Suomen oikeusministeri | |
| Edeltäjä |
Albert von Hellens[4] Elias Sopanen[5] Albert von Hellens[6] |
| Seuraaja |
Otto Åkesson[5] Albert von Hellens[6] Urho Castrén[7] |
| Kansanedustaja | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. huhtikuuta 1871 Messukylä |
| Kuollut | 12. joulukuuta 1928 (57 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | asianajaja |
| Tiedot | |
| Puolue | Nuorsuomalainen puolue |
Liliuksen vanhemmat olivat varatuomari Frans Emil Lilius ja Mathilda Maria Hildén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1890, suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1892 ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1896. Varatuomarin arvon hän sai 1899 ja suoritti lakitieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 1903. Liliuksen väitöskirjan nimi oli Testamentin muodosta.
Lilius työskenteli senaatin oikeus- ja talousosaston kopistina 1900–1904, senaatin oikeusosaston kanslistina 1904–1908, protokollasihteerinä 1908–1917 ja lainvalmistelukunnan jäsenenä 1907–1912. Hän toimi myös valtiopäivien laki- ja talousvaliokunnan sihteerinä 1900, talousvaliokunnan sihteerinä 1904–1905 ja Lakimies-lehden toimitussihteerinä 1904–1917. Lehden päätoimittaja hän oli 1918–1920. Lilius oli senaattori ja oikeusosaston jäsen 1917–1918 sekä korkeimman oikeuden jäsen eli oikeusneuvos 1918–1928.
Lilius valittiin nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuosiksi 1911–1917. Hän oli eduskunnan lakivaliokunnan ja toimitusvaliokunnan puheenjohtaja vuonna 1914. Oikeusministerinä Lilius toimi Cajanderin I hallituksessa 1922, Cajanderin II hallituksessa 1924 ja Tulenheimon hallituksessa 1925, kaikissa tapauksissa ammattiministerinä.
Lilius osallistui myös moniin valtion komiteoihin ja toimi Suomalaisen lakimiesyhdistyksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Hän oli myös Kansanvalistusseuran johtokunnan jäsen ja rahastonhoitaja. Naimattomana kuollut Lilius määräsi testamentissaan varsin huomattavia summia sivistystarkoituksiin.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 457. Helsinki: WSOY, 1955.
Viitteet
muokkaa- ↑ Cajanderin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 4.6.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Cajanderin II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ Tulenheimon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ Vennolan II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 2.12.2014. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ a b Kallion hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 2.12.2014. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ a b Ingmanin II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ Kallion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 4.6.2010.
- ↑ a b Frans Oskar Lilius Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 22.5.2012.