Osip Kozlovski

Osip Antonovitš Kozlovski (ven. О́сип Анто́нович Козло́вский, puol. Jósef Kozłowski, s. 1757 Varsova – k. 11. maaliskuuta 1831 Pietari) oli venäläinen puolalaista tai valkovenäläistä syntyperää oleva säveltäjä. Venäjällä hän tuli erityisesti tunnetuksi patrioottisista poloneeseistaan (muun muassa Grom pobedy, razdavaisja!).

Elämä

Osip Kozlovski syntyi Varsovassa 1757, jossa hän toimi kuoropoikana Pyhän Johanneksen katedraalissa. Vuodesta 1775 hän työskenteli Trakaissa Tadeusz Franciszek Ogińskin palatsissa Michał Kleofas Ogińskin (1765–1833) opettajana.

Kozlovski muutti Venäjälle 1786, missä hänet värvättiin armeijaan Turkkia vastaan käydyssä sodassa. Pian Grigori Potjomkin sai tietää hänestä ja vaikuttuneena Kozlovskin musiikillisesta lahjakkuudesta hän esitteli Kozlovskin hoville.

Vuonna 1791 Kozlovski sävelsi Grom pobedy, razdavaisjan!, josta tuli joksikin aikaa Venäjän epävirallinen kansallislaulu. Pjotr Tšaikovski otti tämän poloneesin toisen osan myöhemmin oopperansa Patarouvan loppukohtaukseen.

Kozlovskin Pavel Potjomkinin tekstiin perustunut ooppera Zelmira i Smelon, ili Vzjatije Izmaila (ven. Зельмира и Смелон, или Взятие Измаила) esitettiin 22. heinäkuuta 1795.

Kozlovski valvoi Pietarin teatterikorkeakoulua vuosina 1799–1819. Hän sävelsi kuuluisan sielunmessun Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin (1732–1798) kuoleman johdosta. Vielä toisen sielunmessun hän teki Aleksanteri I:n kuoltua. Kozlovskin koko tuotanto käsittää muun muassa Oidipus Ateenassa (1804), Fingal (1805), Oidipus Rex (1816), Esfir (1816), liturgiamusiikkia, muun muassa Te Deum, kantaatteja, kuorolauluja, lauluja (joista 28 venäläisiä) ja noin 70 poloneesia.

Osip Kozlovski kuoli Pietarissa 11. maaliskuuta 1831.