Oscar Levertin

Oscar Ivar Levertin (1862–1906) oli ruotsalainen runoilija, kirjallisuus- ja taidehistorioitsija ja kriitikko. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi 1887, oli Tukholman korkeakoulussa kirjallisuushistorian dosentti vuodesta 1889, saman aineen professori vuodesta 1899. Ahkeruutensa ansiosta hän ehti omistautua sekä tieteelliselle tutkimukselle että runoudelle mutta oli sen ohessa Svenska Dagbladetin kirjallisuusarvostelijana.

Oscar Levertin
Carl Larsson: Oscar Levertin, 1906.
Henkilötiedot
Syntynyt	1862
Kuollut	1906 (43–44 vuotta)
Kansalaisuus	Ruotsi
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli	ruotsi
Tuotannon kieli	ruotsi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Levertinin tieteellisen työn tunnusmerkit olivat perinpohjaisuus, joka perustui hänen lukeneisuuteensa, rehellinen ja puolueeton oikeamielisyys hänen arvostellessaan eri ilmiöitä – tosin nuorempana häntä syytettiin joskus liiasta subjektiivisuudesta – sekä loistava esitystapa. Hänen lukuisista kirjallisuushistoriallisista tutkielmistaan merkittäviä ovat varsinkin esseekokoelmat Diktare och drömmare (1898), Svenska gestalter (1903) sekä tutkielmat 1700-luvun henkisestä elämästä (Teater och drama under Gustaf III, Gustaf III som dramatisk författare, Från Gustaf III:s dagar, Niclas Lafrensen). Suurta, kauan suunnittelemaansa Carl von Linnén monografiaa hän ei ehtinyt laatia, vaan siitä on vain lyhyehkö luonnos.

Suoranaisessa arvostelijatoiminnassaan, jossa Levertin ennen pitkää saavutti johtoaseman, hän seurasi erityisesti kahta näkökohtaa: hän tahtoi tutustuttaa ruotsalaisia Euroopan kulttuurin eräisiin ilmaisumuotoihin sekä herättää rakkautta ruotsalaiseen, vallankin vanhempaan kirjallisuuteen. Nämä hänen kriittiset tutkielmansa sekä päivälehtien muut kirjoitelmat on hänen kuolemansa jälkeen koottu sarjaan Samlade skrifter.

Luovana taiteilijana Levertin on 1890-luvun merkittävimpiä. Julkaistuaan aikaisemmin muutamia novellikokoelmia ajan realistiseen ja harmaaseen henkeen hän paljasti lyyrisessä esikoisteoksessaan Legender och visor (1891) ne puolet, jotka ovat hänen myöhemmälle tuotannolleen ominaisimmat: kauneudenpalvonnan, uneksuvan raskasmielisyyden, mustan ja purppuraisen väriasteikon, rytmin raskaasti loisteliaan poljennon ja runokuvien rikkauden. Hänen legendoistaan ja keskiaikaisista kuvistaan heijastuu mystis-romanttinen haaveilu ja tunnehehku. Hänen seuraavan runokokoelmansa sävy (Nya dikter, 1894) on hiukan valoisampi, mutta siinäkin asuu pohjalla sama raskasmielisyys, joka osittain johtui hänen juutalaisuudestaan aiheutuvasta vierauden tunteesta – miten ruotsalaiseksi hän itsensä tunsikin. Suurpiirteisimmän ilmaisumuotonsa tämä melankolia saa hänen kolmannessa kokoelmassaan (Dikter 1901), jossa on useita Ruotsin runouden kirkkaimpia helmiä, sekä sikermässä Kling Salomo och Morolf (1905), jossa Levertin antaa kuningas Salomon tulkita omaa elämänviisauttaan, surumielistä alistumista.

Levertinin proosatuotanto ei ehkä ole samalla tasolla kuin hänen lyriikkansa. Poikkeuksena on Rococonoveller (1899), jossa ajan henki on tavoitettu mestarillisesti ja kerrontatapa sovellettu sen mukaan. Lifvets fiender (1891) ja Magistrarne i Österås (1900) sisältävät kauniita yksityiskohtia, joskaan ne eivät kokonaisuutena ole täysin tyydyttäviä. Vuonna 1906 ilmestyi jälkipoimintona Sista noveller, jossa on muutamia Levertinin kypsimpiä novelleja.

Suomennetut teokset

• Valittuja runoja ja ballaadeja, suom. Yrjö Weijola. Helsinki: Otava 1896
• Väriä ja viivoja, Werner von Heidenstam'in, Oscar Levertin'in y. m. novelleja; suomensi Yrjö Sirola. K. Kaatra 1907 Markan kirjasto: 3. – Tampere: Isak Julin 1912. Sarja: Neljänkymmenen pennin kirjasto, n:o 3 (tittelipainos).

Yksittäisiä runoja

• Teoksessa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2 : Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1930) on Levertinin runosuomennoksia:
  • Hädässä (suom. Katri Vala)
  • Ithaka (suom. Anna Kaari)
  • Kesäyö (suom. Katri Vala)
  • Vanha pääsiäislaulu (suom. Katri Vala)
  • Vanha uudenvuodenlaulu (suom. Anna Kaari, myöhemmin Aale Tynni on muokannut sitä julkaisuun Tuhat laulujen vuotta.)
• Sa kuule, sateess' elokuun: teoksissa Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa (WSOY 1926) ja Lausuntaohjelmistoa (1929) (WSOY 1929)

Novelli antologiassa

• Väriä ja viivoja, suom. Yrjö Sirola, Tampere: K. Kaatran kustannuksella 1907 – Tittelipainos: Tampere: Isak Julin 1912. Sarja: Neljänkymmenen pennin kirjasto, n:o 3 Verkossa
• Kunnian miehiä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oscar Levertin Wikimedia Commonsissa