Avaa päävalikko

Osaluku eli tilan osaluku (ruots. lägenhetens andelstal) oli Suomessa maarekisteriin merkityn tilan osuussuhde siihen tilaan tai niihin tiloihin, joista se on muodostettu.[1]

Osaluku on eri käsite kuin osakkuusluku tai osuusluku, jolla tarkoitetaan kiinteistön osuutta yhteisiin alueisiin.

Osaluvun määritelmiäMuokkaa

Vuoden 1952 jakoasetuksen 146 §:n mukaan maarekisteriin oli merkittävä ”tilan osuus koko talosta”,[2] ja tämä sama säännös on kirjoitettu vuoden 1977 muutoksessa muotoon ”tilan osaluku”.[3]

Vuodelta 1938 olevassa lakiasiain käsikirjassa selitetään, että halkominen tarkoittaa maatilan jakamista määrättyjen osalukujen eli murto-osien perusteella useampiin sekä yksityisoikeudellisesti että kameraalisesti itsenäisiin tiloihin, jolla kullakin on oma rekisterinumero (maarekisterissä), oma manttaali, mikäli sellainen oli emätilalla, ja oma vero.[4]

Nykysuomen sanakirjassa osaluku on ”luku, joka ilmaisee tilan suhdetta alkuperäiseen kantatilaan, maakirjataloon”.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Facta – 10-osainen tietosanakirja. Osa 7. Porvoo: WSOY ja Tietosanakirja, 1974. ISBN 951-0-01487-7.
  2. Jakoasetus (407/1952), 146 § 28.11.1952. Finlex®. Viitattu 16.9.2012.
  3. Asetus jakoasetuksen muuttamisesta (138/1977) 4.2.1977. Finlex®. Viitattu 16.9.2012.
  4. Hakkila, Esko (toim.): ”Halkominen”, Lakiasiain käsikirja, s. 178. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  5. Nykysuomen sanakirja. Osa IV, sivu 107. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1966.
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.