Osaluku
Osaluku eli tilan osaluku (ruots. lägenhetens andelstal) oli Suomessa maarekisteriin merkityn tilan osuussuhde siihen tilaan tai niihin tiloihin, joista se on muodostettu.[1]
Osaluku on eri käsite kuin osakkuusluku tai osuusluku, jolla tarkoitetaan kiinteistön osuutta yhteisiin alueisiin.lähde?
Osaluvun määritelmiä muokkaa
Vuoden 1952 jakoasetuksen 146 §:n mukaan maarekisteriin oli merkittävä ”tilan osuus koko talosta”,[2] ja tämä sama säännös on kirjoitettu vuoden 1977 muutoksessa muotoon ”tilan osaluku”.[3]
Vuodelta 1938 olevassa lakiasiain käsikirjassa selitetään, että halkominen tarkoittaa maatilan jakamista määrättyjen osalukujen eli murto-osien perusteella useampiin sekä yksityisoikeudellisesti että kameraalisesti itsenäisiin tiloihin, jolla kullakin on oma rekisterinumero (maarekisterissä), oma manttaali, mikäli sellainen oli emätilalla, ja oma vero.[4]
Nykysuomen sanakirjassa osaluku on ”luku, joka ilmaisee tilan suhdetta alkuperäiseen kantatilaan, maakirjataloon”.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Facta – 10-osainen tietosanakirja. Osa 7. Helsinki: Tietosanakirja, 1974. ISBN 951-0-01487-7.
- ↑ Jakoasetus (407/1952), 146 § Finlex. 28.11.1952. Edita. Viitattu 16.9.2012.
- ↑ Asetus jakoasetuksen muuttamisesta (138/1977) Finlex. 4.2.1977. Edita. Viitattu 16.9.2012.
- ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Halkominen”, Lakiasiain käsikirja, s. 178. Porvoo: WSOY, 1938.
- ↑ Nykysuomen sanakirja. Osa IV, sivu 107. Porvoo: WSOY, 1966.