Orvokit
Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Orvokkeja kasvatetaan myös paljon koristekasveina. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
| Orvokit | |
|---|---|
 Tarhaorvokki |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Alaheimo: | Violoideae |
| Suku: |
Orvokit Viola L. |
| Katso myös | |
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.
Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi. Myös suomen kielessä esiintyy nimi Orvokki. Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.[1] Orvokki on symboloinut rakkautta, kaipausta, mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. Kristinuskossa orvokkeja on pidetty Neitsyt Marian vertauskuvina.[1]
Orvokkilajeja muokkaa
Lajit Suomessa muokkaa
- aho-orvokki (Viola canina)
- isoaho-orvokki (Viola canina subsp. ruppii (montana))
- pikkuaho-orvokki (Viola canina subsp. canina)
- amerikanorvokki (Viola lanceolata) (vain satunnaistulokas)
- hietaorvokki (Viola rupestris)
- harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris)
- pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta)
- kaiheorvokki (Viola selkirkii)
- karvaorvokki (Viola hirta)
- keltaorvokki (Viola lutea) (vain satunnaistulokas)
- keto-orvokki (Viola tricolor)
- dyyniketo-orvokki (Viola tricolor subsp. curtisii tai var. maritima)[2][3]
- kallioketo-orvokki (Viola tricolor subsp. tricolor tai var. tricolor)[2][3]
- kiiluorvokki (Viola glabella) (vain satunnaistulokas)
- korpiorvokki (Viola epipsila)
- lapinorvokki (Viola biflora)
- lehto-orvokki (Viola mirabilis)
- luhtaorvokki (Viola uliginosa)
- metsäorvokki (Viola riviniana)
- mäkiorvokki (Viola collina)
- nuoliorvokki (Viola sagittata) (vain satunnaistulokas)
- pelto-orvokki (Viola arvensis)
- pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana)
- rantaorvokki (Viola stagnina, syn. V. persicifolia)
- reunusorvokki (Viola cucullata) (vain satunnaistulokas)
- sarviorvokki (Viola cornuta) (vain satunnaistulokas)
- suo-orvokki (Viola palustris)
- tarhaorvokki (Viola × wittrockiana)
- tuoksuorvokki (Viola odorata)
- viitaorvokki (Viola × fennica (ruprechtiana)), suo- ja korpiorvokin risteymä
Orvokit Suomessa muokkaa
Suomessa kasvaa 17 luonnonvaraista orvokkilajia sekä lukuisia risteymiä.[5] Yleisimmät lajit ovat suo-orvokki, aho-orvokki, korpiorvokki, pelto-orvokki ja metsäorvokki. Uhanalaisia orvokkeja on viisi, joista pahtahietaorvokki on vaarantunut ja erittäin uhanalaisia ovat luhtaorvokki, mäkiorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.[6][7]
Suomessa viljeltyjä lajeja ovat:[8] Sarviorvokki (monivuotisena puutarhakukkana), tuoksuorvokki (perinteinen monivuotinen puutarhakukka), tarhaorvokki (yksivuotisena parveke- ja kesäkukkana) ja tarhasarviorvokki (Viola × williamsii tai Viola Cornuta-ryhmä).
Muita orvokkilajeja muokkaa
- altainorvokki (Viola altaica)
- alvariorvokki (Viola pumila)
- anaganorvokki (Viola anagae)
- etiopianorvokki (Viola abyssinica)
- guadaloupenorvokki (Viola guadalupensis)
- hopeaorvokki (Viola alba)
- japaninorvokki (Viola japonica)
- kaitaorvokki (Viola elatior)
- kenianorvokki (Viola eminii)
- kultaorvokki (Viola bakeri)
- labradorinorvokki (Viola labradorica)
- madeiranorvokki (Viola paradoxa)
- neidonorvokki (Viola canadensis)
- palmanorvokki (Viola palmensis)
- perhosorvokki (Viola sororia)
- puikko-orvokki (Viola cazorlensis)
- riippaorvokki (Viola hederacea)
- samettiorvokki (Viola suavis)
- sormiorvokki (Viola kitaibeliana)
- teidenorvokki (Viola cheiranthifolia)
- tipuorvokki (Viola pubescens)
- transsilvanianorvokki (Viola declinata)
- Viola adunca
- Viola kupfferiana
- Viola scorpiuroides
Alvariorvokki, hopeaorvokki, kaitaorvokki ja samettiorvokki kuuluvat myös pohjoismaisiin lajeihin, sillä ne kasvavat harvinaisina Skandinavian eteläosissa asti.[2]
Orvokin kasvatus siemenestä muokkaa
Orvokin kasvatus siemenestä voi aloittaa sisätiloissa keväisin tammi-helmikuussa. Siemenet kylvetään pieniin taimikasvatusruukkuihin, tai muuhun sopivaan astiaan. Siemeniä ei tarvitse peittää koska ovat niin pieniä. Astia pidetään pimeässä, kosteana ja suojakuvulla peitettynä, kunnes ensimmäiset versot ilmestyvät noin viikon tai kahden kuluttua. Siirrä sen jälkeen heti kasvuvalon alle. Kun ulkolämpötilat ovat tarpeeksi korkeat, orvokit voidaan siirtää kukkapenkkiin tai parvekeruukkuihin. Orvokit tulee kastella säännöllisesti ja ne viihtyvät parhaiten puolivarjossa.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Antti Halkka ja muita: Kotimaan luonto-opas, s. 62. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-19804-8.
- ↑ a b c Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 402, 398–403. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Orvokit – Viola (Suomen lajit putkilokasvien luettelon 2019 mukaan.) laji.fi. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 203. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
- ↑ Pahtahietaorvokki – Viola rupestris subsp. relicta Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ Violaceae - orvokkikasvit. Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskus. Arkistoitu 13.2.2007. Viitattu 18.1.2021.
- ↑ Dahlin, Katarina: Orvokin kasvatus siemenistä Slow Flower Garden. 12.2.2023. Viitattu 17.3.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Orvokit (Viola)
- Suomen Luonto: Taivaan sini loistaa orvokissa
- ITIS: Viola (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Viola (englanniksi)
- Flora of China: Viola (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Viola (englanniksi)