Ongenkoukku
Ongenkoukku on väline, jota käytetään kalojen kiinniottamiseen ja saalistamiseen. Ongen siimaan sidottavan koukun periaate on, että tarttuessaan syöttiin kala jää suustaan kiinni koukkuun. Koukku voi myös jäädä kiinni muuhun kohtaan kalan ruumiissa. Vuonna 2005 yhdysvaltalainen Forbes-lehti listasi ongenkoukun kahdenkymmenen tärkeimmän keksinnön joukkoon ihmiskunnan historiassa[1]. Koukkuja on monenlaisia, ja niitä on kehitetty erilaisia syöttejä varten.
Ongenkoukun historiallinen edeltäjä on launi. Launi on päistään kapeneva tikku, johon siima solmitaan sen keskelle kaiverrettuun uraan. Syötillä varustettu launi päätyy syöttiin iskeneen kalan suuhun poikittain. Launeja on valmistettu kivestä, puusta, luusta tai sarvesta.[2] Jopa kivikauden aikaisia luisia ongenkoukkuja ja liuskekivisiä koukunvarsia on löydetty Suomesta.[3]
Kirjailija Juhani Aho on esittänyt novellissaan Ensimmäinen onkeni yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, kuinka ongenkoukku valmistetaan käsityönä messinkilangasta.[4] Tilapäinen ongenkoukku voidaan valmistaa esimerkiksi hakaneulasta, orapihlajan piikistä tai naulasta.[5] Nykyään ongenkoukut valmistetaan yleensä teollisesti. Niitä voi ostaa erikseen tai osana onkilaitetta, johon sisältyvät myös siima, koho ja paino. Tästä on joskus käytetty nimitystä "litka", mutta se kuuluu pikemmin usean koukun pyydykselle.
Koukkuja on yksihaaraisen lisäksi kaksi- ja kolmihaaraisia, joita käytetään usein vieheen osana, sekä laukeavia iskukoukkuja. Väkäsetön koukku käy muun muassa urheilukalastukseen, jossa saalis on tarkoitus laskea vahingoittumattomana takaisin. Syötiksi käyvät esimerkiksi lierot, kärpästen tai surviaisten toukat tai leipäpalat. Syöttiä ei ole pakko käyttää lainkaan esimerkiksi silakkaa ongittaessa.
Koukkujen suhteelliset koot ilmaistaan numeroin esimerkiksi ns. Redditch-järjestelmällä. Peruskoko on 0. Sitä pienempien koukkujen koot ilmaistaan koon kasvaessa pienenevin numeroin. Peruskokoa suuremmat koukut numeroidaan puolestaan 1/0:sta ylöspäin 2/0 jne. koon kasvaessa suurenevin numeroin. Tietty numero ei suhteellisessa järjestelmässä kerro suoraan koukun kokoa, vaan koot ovat valmistajakohtaisia.[6]
Lähteet muokkaa
- Aho, Juhani: ”Ensimmäinen onkeni”, Lohilastuja ja kalakaskuja. Porvoo: WSOY, 1921.
- Aulio, Olli: Suuri retkeilykirja. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
- Ongenkoukut ja launit Suomen historian esineistö: kivikausi. 2001. Helsinki: Helsingin yliopisto kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia. Viitattu 15.2.2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ Forbes ranks the 20 most important tools 8.5.2005. Forbes.com. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Ongenkoukut ja launit Suomen historian esineistö: kivikausi. 2001. Helsinki: Helsingin yliopisto kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia. Viitattu 15.2.2010.
- ↑ Markku Ikäheimo: ”Kivikausi”, Taitaja, s. 17. WSOY/OPPIMATERIAALIT. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-21546-5.
- ↑ Aho, Juhani: Ensimmäinen onkeni (Lohilastuja ja kalakaskuja, WSOY, Porvoo, 1921
- ↑ Aulio 1990, s. 401.
- ↑ Perhorasia.fi: Faq / koukut
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ongenkoukku Wikimedia Commonsissa
- Fly fishing history: Hooks (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)