Olli Vahtera
Martti Olli Vahtera (5. syyskuuta 1926 Uusikaupunki[1] – 11. tammikuuta 2014 Turku[2]) oli suomalainen Turussa ja Naantalissa vaikuttanut arkkitehti.
| Olli Vahtera | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1926 Uusikaupunki |
| Kuollut | 11. tammikuuta 2014 (87 vuotta) Turku |
| Kansalaisuus | Suomalainen |
| Ammatti | Arkkitehti |
Vahtera kirjoitti ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta 1944, valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1953 ja suoritti Master of Science -tutkinnon Yhdysvalloissa M.I.T:ssä Cambridgessa 1955. Työurallaan Vahtera työskenteli arkkitehti Pekka Pitkäsen kanssa perustamassaan arkkitehtitoimistossa vuodesta 1954.[1] Vuodesta 1966 lähtien Vahtera toimi Reino Lukanderin kanssa Arkkitehtitoimisto Lukander & Vahteran palveluksessa.[3]
Glaubersuolaan perustuvan aurinkoenergiavaraston Vahtera patentoi ja julkaisi siitä vertailevan tutkimuksen 1981.[4]
Vahtera Arkkitehdit -nimisen turkulaisen arkkitehtitoimiston historia pohjautuu kahteen yritykseen: Olli Vahtera Oy:hyn ja Vahtera Arkkitehti Ky:hyn, joka on entinen Arkkitehtitoimisto Lukander & Vahtera Ky. Historiassa on monia vaiheita ja nimiä, mutta arkkitehtitoimisto on eri vaiheissa suunnitellut Turkuun paljon lähiörakennuksia. Se on luonut kokonaan Hepokullan, Härkämäen ja Vienolan lähiöt sekä Jyrkkälän asuinkorttelit. Toimiston suunnittelemia yksittäisiä rakennuksia on runsaasti ympäri Turkua.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1965, s. 612. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura ja Tekniska Föreningen i Finland, 1965.
- ↑ Martti Olli Vahtera 24.5.2018. Geni.com. Viitattu 28.9.2021.
- ↑ Pöyry, Sirkka (päätoim.): Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1982, s. 1040. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura ja Tekniska Föreningen i Finland, 1982. ISBN 951-9110-10-0.
- ↑ Pöyry, Sirkka (päätoim.): Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1991, s. 1338. Helsinki: Suomen Teknillinen Seura ja Tekniska Föreningen i Finland, 1991. ISBN 951-9110-60-7.
- ↑ Antikainen, Jimi: Turun lähiöiden suunnittelijat ja arkkitehtoniset erityispiirteet, s. 7. Turku: Turun ympäristö- ja kaavoitusvirasto, 2012. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 28.9.2021).