Olle Åberg
Olof "Olle" Viktor Åberg (24. tammikuuta 1925 Hofors – 19. joulukuuta 2013 Gävle) oli ruotsalainen keskimatkojen juoksija.[1]
Helsingin olympiakisoissa 1952 Åberg sijoittui Luxemburgin Joseph Barthelin voittamassa 1500 metrin olympiafinaalissa seitsemänneksi. Samana vuonna hän piti Kööpenhaminassa juoksemaansa 1000 metrin ME-aikaa 2.21,3 hallussaan vajaan kolmen kuukauden ajan. Ruotsin seurajoukkuekohtaisessa Gefle IF:n 4x1500 metrin ja 4 x mailin ME-kvarteteissa hän oli mukana neljä kertaa. Viisi Finnkampenia 1951-1956, voitto 1500 metrillä 1951 ja 800 metrillä 1953. Ruotsin mestaruuden Olle Åberg saavutti vuonna 1951 1500 metrillä. Muita Ruotsin mestaruusmitaleita, kolme hopeaa ja kaksi pronssia, tuli 800 ja 1500 metrillä vuosina 1949-1956. Vuosina 1947-1956 Åberg osallistui kaikkiaan 16 yleisurheilumaaotteluun Ruotsin edustajana. Hän saavutti huippuvuosinaan maailman keskimatkojen parhaalle juoksijalle vuosittain jaettavan Dickson-pokaalin kolme kertaa eli vuosina 1949-1951.
Urheilu-uransa aikana 1940-luvulla Olle Åberg edusti vuoteen 1944 Hofors AIF:ää ja sen jälkeen Gefle IF:ää.
Menestyksekkään uransa perusteella Olle Åberg kuului Ruotsissa yleisurheilijoiden Mestariurheilijoihin ns. Stora Grabbar-ryhmään jäsenenä #151 vuodesta 1951. [2]
Ennätykset muokkaa
- 800 metriä: 1.49,3
- 1000 metriä: 2.21,3
- 1500 metriä: 3.45,4
- maili: 4.04,2
Lähteet muokkaa
- ↑ In Memoriam. Yleisurheilun Kuvalehti, 7.2.2014, 2014. vsk, nro 1, s. 59. Tampere: Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy.
- ↑ Stora Grabbar - en tidning for stora grabbar och tjejer (pdf) Föreningen De Stora Grabbarna. Viitattu 21.4.2014. ruotsi
| Edeltäjä: Rune Gustafsson Ruotsi Marcel Hansenne Ranska |
Miesten 1 000 metrin maailmanennätyksen haltija Olle Åberg, Ruotsi 10. elokuuta 1952-27. lokakuuta 1952 |
Seuraaja: Stanislaw Jungwirth, Tšekkoslovakia |