Oleksandr Oles
Oleksandr Ivanovytš Kandyba (ukr. Олександр Іванович Кандиба; 5. joulukuuta 1878 Bilopillja, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 22. heinäkuuta 1944 Praha, Tšekkoslovakia), kirjailijanimeltään Oleksandr Oles (ukr. Олександр Олесь), salanimeltään V. Valentyn, oli ukrainalainen runoilija.[1]
| Oleksandr Oles | |
|---|---|
| Олександр Іванович Кандиба | |
 Oleksandr Oles |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. joulukuuta 1878 Bilopillja, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 22. heinäkuuta 1944 (65 vuotta) Praha, Tšekkoslovakia |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Oles opiskeli Harkovan eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa eläinlääkäriksi. Hän työskenteli vuodesta 1911 kiovalaisen Lan-kustantamon julkaisemassa kirjallisuuslehdessä Literaturno-naukovyi vistnyk. Hän muutti 1919 Budapestiin ja sitten Wieniin, missä hän työskenteli Na perelomi -lehden toimittajana ja ulkomailla asuvien toimittajien ja kirjailijoiden liitossa. Hän julkaisi esikoiskokoelmansa Z žurboju radist obnjalas 1907. Useissa kokoelmissaan hän kirjoittaa toiveista kansallisesta vapautumisesta ja pettymyksestä vuoden 1905 vallankumouksen epäonnistumiseen. Maanpakolaisuudessa ilmestyneistä kokoelmista heijastuu kaipuu kotimaahan.[1]
Oles kirjoitti maanpakolaiselämästä salanimellä V. Valentyn satiirisia runoja, joiden ensimmäinen osa Perezva ilmestyi 1921. Osa tuotannosta, kuten eräät satiiriset komediat, ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Runoissaan hän jäljittelee kansanlaulujen rakennetta. Aiheet ovat usein isänmaallisia. Niistä tuli suosittuja. Olesin runoja on julkaistu antologioissa, ja niitä ovat säveltäneet Mykola Lysenko, Jakiv Stepovyi ja Kyrylo Stetsenko. 1930-luvulla hänen runojensa julkaisu kiellettiin 20 vuodeksi. Koottujen teosten julkaisu aloitettiin 1980-luvulla, ja 1990 ilmestyi Kiovassa kaksiosainen kokoelma.[1]
Oles kuoli vuonna 1944 Prahassa, jonne hänet myös haudattiin ukrainalaisen Volodymyr Myh’ailyšynin maksamalle hautapaikalle. Myh’ailyšynin kuoltua hänen omaisensa päättivät kuitenkin haudata hänet kyseiseen hautaan. Vuonna 2017 Olesin ja hänen vaimonsa ruumiit kaivettiin ylös ja siirrettiin Kiovaan, jossa ne siunattiin Pyhän Vladimirin katedraalissa ja haudattiin Lukjavinkan hautausmaalle. Siunaustilaisuudessa olivat paikalla Ukrainan presidentti Petro Porošenko ja hänen vaimonsa Maryna Porošenko.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Ivan Koshelivets, Bohdan Kravtsiv: Oles, Oleksander Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ У Києві перепоховали останки Олександра Олеся BBC News Україна. 29. tammikuuta 2017. Viitattu 6. maaliskuuta 2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oleksandr Oles Wikimedia Commonsissa
