Kyrylo Stetsenko
Kyrylo Stetsenko, ukr. Кирило Стеценко, (24. toukokuuta 1882 Kvitkyi, Kiovan kuvernementti – 29. huhtikuuta 1922 Vepryk, Kiovan kuvernementti) oli ukrainalainen säveltäjä, kuoronjohtaja, opettaja ja yhteiskunnallinen toimija.[1]
| Kyrylo Stetsenko | |
|---|---|
 Kyrylo Stetsenko |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. toukokuuta 1882 Kvitkyi, Kiovan kuvernementti |
| Kuollut | 29. huhtikuuta 1922 (39 vuotta) Vepryk, Kiovan kuvernementti |
| Ammatti | säveltäjä, kuoronjohtaja |
Stetsenkon musiikillisen lahjakkuuden havaitsi hänen opiskeluaikanaan Kiovassa luostarikuoron johtaja I. Apolonov. Valmistuttuaan 1903 Kiovan teologisesta akatemiasta Stetsenko aloitti opettajana ja johti kirkkokuoroja ja maallisia kuoroja. Hän opiskeli säveltämistä Lysenkon musiikki- ja teatterikoulussa opettajanaan Hryhori Ljubomyrskyi.[1]
Stetsenko yritti yhdessä johtavien ukrainalaisten musiikin alalla toimivien kanssa perustaa itsenäisen musiikkikustantamon. Samoihin aikoihin hän laati laulukirjan Luna ('Kaiku'). Hän joutui toimintansa vuoksi pidätetyksi, ja hänet karkotettiin vuosiksi 1907–1910 Donbasiin, jossa hän toimi paikallisissa kouluissa musiikinopettajana. Sieltä hän muutti opettajaksi Bila Tserkvaan ja sitten Vinnytsjaan. Hän sai pappisvihkimyksen 1911 ja meni papiksi Podiliaan Tomašpilin lähelle. Luovaan työhön tuli tauko vuoteen 1917 asti, jolloin hän meni opetusministeriöön ja palasi käytännöllisten töiden ohella jälleen säveltämisen ja kuoronjohtamisen pariin. Jouduttuaan uusien neuvostoviranomaisten epäsuosioon hän meni 1920 papiksi Kiovan eteläpuolelle Veprykin kylään.[1]
Stetsenko jatkoi säveltämistä ja opettamista Mykola Lysenkon perustaman ukrainalaisen musiikkiperinteen mukaisesti. Hän sävelsi ukrainalaisten runoilijoiden, esimerkiksi Taras Ševtšenkon, Ivan Frankon, Lesja Ukrajinkan ja Oleksander Olesin, tekstejä. Kanadassa julkaistiin 2006 kahden cd:n albumi hänen taidelaulujaan. Stetsenkon kuorosävellyksiin kuuluu uskonnollisia sävellyksiä ja ukrainalaisten kansanlaulujen sovituksia. Hän sävelsi myös teatteri- ja oopperamusiikkia, muun muassa kaksi lastenoopperaa.[1]
Stetsenko kuoli lavantautiin saatuaan tartunnan hoitaessaan kyläläisiä epidemian aikana. Hänen kotitalonsa Veprykissä muutettiin 1982 hänen muistoaan kunnioittavaksi museoksi.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyrylo Stetsenko Wikimedia Commonsissa
