Olav Tryggvason

Olav Tryggvason eli Olavi Tryggvenpoika (muinaisnorjaksi Óláfr Tryggvason, n. 964 – 9. syyskuuta 1000) oli Norjan kuningas vuosina 995–1000. Hänet tunnetaan myös nimellä Olav I. Olav oli Tryggve Olafssonin poika ja Harald Kaunotukan pojanpojanpoika.

Olavi Tryggvenpoika
Olav Tryggvason valitaan kuninkaaksi. Peter Nicolai Arbon maalaus.
Norjan kuningas
Valtakausi	995–1000
Edeltäjä	Haakon Sigurdinpoika Sven Haaraparta
Seuraaja	Eerik Haakoninpoika Sven Haakoninpoika Sven Haaraparta
Syntynyt	963 Norja
Kuollut	9. syyskuuta 1000 Svolderin taistelu
Lapset	Tryggve Kruununtavoittelija
Suku	Kaunotukka
Isä	Tryggve Olafsson
Äiti	Astrid Eiriksdatter

Olav syntyi pian sen jälkeen, kun Harald Harmaaturkki oli surmannut hänen isänsä. Legendojen mukaan Olav pakeni äitinsä Astridin kanssa Kiovan ruhtinaan Vladimirin luo, jossa Olav sai viikinkisoturin koulutuksen. Vuonna 991 Olav liittyi viikinkijoukkoihin, jotka hyökkäsivät Englantiin. Viikingit pakottivat Englannin hallitsijan Ethelred Neuvottoman tuolloin maksamaan lunnaita. Ethelred joutui maksamaan lunnaita myös vuonna 994, jolloin Olav miehitti Englannin Tanskan kuninkaan Sven Haaraparran kanssa.

Olav oli maanpaossa kääntynyt jo kristityksi ja hänet konfirmoitiin Andoverissa vuonna 994 Ethelredin toimiessa hänen kummisetänään. Kuultuaan Haakon Sigurdinpoikaa vastaan nousseesta kapinasta Olav palasi Norjaan vuonna 995. Haakonin kuoltua Olav valittiin yksimielisesti kuninkaaksi. Pian valintansa jälkeen hän aloitti Norjan käännyttämisen kristinuskoon. Hänen vaikutusvaltansa ulottui kuitenkin vain rannikkoalueille ja läntisille saarille, eikä hän pystynyt vakiinnuttamaan kristinuskoa eikä hallintoa Norjassa. Olav pystyi silti viemään kristinuskon Shetlantiin, Färsaarille, Orkneysaarille, Islantiin ja Grönlantiin. Hän perusti vuonna 997 Trondheimin, josta tuli maan ensimmäinen pääkaupunki. Olav kaatui Svoldin taistelussa vuonna 1000.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olav Tryggvason Wikimedia Commonsissa