Olavi Laiho
Mauno Olavi Laiho (27. lokakuuta 1907 Halikko – 2. syyskuuta 1944 Oulu[1]) on viimeinen Suomessa teloitettu suomalainen ja viimeinen Suomessa sotilasrikoksesta teloitettu Suomen kansalainen. Sotamies Laiho teloitettiin karkuruudesta, vakoilusta ja maanpetoksesta 2. syyskuuta 1944.
| Olavi Laiho | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. lokakuuta 1907 Halikko |
| Kuollut | 2. syyskuuta 1944 (36 vuotta) Oulu |
| Muut tiedot | |
| Organisaatio | SKP, SNS |
| Rikokset | karkuruus, vakoilu, maanpetos, valtiopetos |
| Vangittu | 22. joulukuuta 1942 |
| Rangaistus | kuolema (22. kesäkuuta 1943) |
Elämä muokkaa
Nuoruus muokkaa
Halikossa muonamiehen poikana syntynyt Laiho muutti kansakoulun jälkeen Turkuun, jossa hän meni maalarin oppiin. Hän toimi rakennusmaalarina. Hän ryhtyi kommunistiksi jo varhaisessa vaiheessa, ja toimi aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä sekä työväen urheiluseuroissa. 1934 Olavi Laiho pidätettiin johtuen hänen toiminnastaan työväen urheilujärjestöjen parissa ja hänet tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta. Vankilassa Laihon kommunistinen identiteetti vahvistui ja vapautuessaan hän alkoi toimia puolueen kansanrintamataktiikan mukaisesti.
Sota-aika muokkaa
Talvisodan jälkeen Laiho osallistui aktiivisesti kommunistien perustaman Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Turun osaston toimintaan. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Laiho karkasi, pakeni Turkuun ja siirtyi metsäkaartiin. Hän oli mukana perustamassa organisaatiota nimeltä "työkansan vapaustaistelun järjestäjät", joka valmisteli sotilaallista yhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Lisäksi Laiho toimi SKP:ssä muun muassa vakoilutietoja välittäen. Hän oli myös organisoimassa sabotaasitoimintaa ja koordinoi muiden metsäkaartilaisten toimintaa.
Pidätys ja kuolema muokkaa
Etsivä Keskuspoliisi sai Laihon kiinni 22. joulukuuta 1942, ja hänet tuomittiin sotaoikeudessa 22. kesäkuuta 1943 karkuruudesta, vakoilusta, maanpetoksesta ja valtiopetoksesta kuolemaan. Yleensä kuolemantuomiot muutettiin elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi, mutta metsäkaartin päällikkönä Laiho oli liian merkittävä tekijä. Sotilaspoliisin teloitusryhmä ampui Laihon 2. syyskuuta 1944. Hän oli viimeinen Suomessa teloitettu suomalainen. Seuraavana päivänä ammuttiin kolme vakoilusta tuomittua venäläistä desanttia, viimeisinä Suomessa teloitettuina.
Jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 kulttuuriyhdistys Kiilan vuosikirjassa julkaistiin Laihon novelli Kuolemaantuomitun juhannusyö. Laiho haudattiin Turun hautausmaalle 3. heinäkuuta 1945 yhdessä kahdeksan muun jatkosodan aikana teloitetun tai surmatun kommunistin kanssa. Hautajaisiin osallistui yli 10 000 saattajaa. Joukkohaudalla on muistomerkki.[2]
Lähteet muokkaa
- Rislakki, Jukka: En kyyneltä vuodattanut : Olavi Laihon elämän kahdeksantoista vuodenaikaa 1940–1944. Helsinki: Like, 1995. ISBN 951-57826-4-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Rislakki 1995, 240.
- ↑ Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 159. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-85309-9-X.