Olavi Elo

suomalainen ampuja

Kauko Olavi Elo (5. huhtikuuta 1913 Pori13. huhtikuuta 1979 Pori[1]) oli suomalainen ampuja. Satakunnan Ampujia edustanut Elo osallistui kaksiin olympialaisiin ja voitti urallaan neljä henkilökohtaista maailmamestaruutta sekä kolme joukkuekilpailun MM-kultaa. Helsingin MM-kilpailuissa 1937 hän oli kisojen paras ampuja voitettuaan kaksi maailmanmestaruutta. Elon muut saavutukset käsittävät lukuisten MM-mitalien lisäksi muun muassa kaksi Pohjoismaiden mestaruutta sekä 11 Suomen mestaruutta. Vuonna 1949 hänet valittiin Vuoden urheilija -äänestyksessä Suomen kolmanneksi parhaaksi urheilijaksi kestävyysjuoksija Viljo Heinon ja ampuja Pauli Janhosen jälkeen.[2]

Olavi Elo
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1913
Pori
Kuollut13. huhtikuuta 1979 (66 vuotta)
Pori
Uran tiedot
Laji ammunta
Seura Satakunnan Ampujat
Mitalit
Maa:  Suomi
Ammunta
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 1937 300 m vapaakivääri (makuu)
Kultaa Kultaa Helsinki 1937 300 m sotilaskivääri (asennot)
Kultaa Kultaa Luzern 1939 50 m pienoiskivääri (joukkue)
Kultaa Kultaa Buenos Aires 1949 300 m vapaakivääri (asennot)
Kultaa Kultaa Buenos Aires 1949 300 m vapaakivääri (pysty)
Kultaa Kultaa Buenos Aires 1949 300 m vapaakivääri (joukkue)
Kultaa Kultaa Buenos Aires 1949 50 m pienoiskivääri (joukkue)

Elo lopetti uransa Buenos Airesissa vuonna 1949 järjestettyihin MM-kilpailuihin ja ryhtyi johtamaan isänsä perustamaa rautakauppaa Porissa. Hänen kilpailuissa käyttämänsä aseet ovat nykyään esillä Suomen Metsästysmuseossa Riihimäellä.[2]

Olympialaiset ja MM-kilpailutMuokkaa

Elo osallistui pienoiskiväärin makuuammunnan 50 metrin kilpailuun vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa, jossa hänen sijoituksensa oli 15. sekä vapaakiväärin asentojen 300 metrin kilpailuun 1948 Lontoon olympialaisissa sijoittuen kuudenneksi tuloksella 1 095[3].[1]

Vuoden 1937 MM-kisoissa Helsingissä Elo voitti kultaa sotilaskiväärin 3×20 laukauksen kilpailussa sekä vapaakiväärin pystyasennon kilpailussa. Hänen muut henkilökohtaiset maailmanmestaruutensa tulivat 1949 Buenos Airesin MM-kisoista, jossa Elo saavutti kultaa vapaakiväärin 3×40 laukauksen kilpailussa sekä vapaakiväärin pystyammunnassa.[2] Pystyasennon voittotulos 364 oli uusi maailmanennätys.[4] Samoissa kisoissa hän kuului myös Suomen maailmanmestarijoukkueeseen 50 metrin pienoiskiväärissä ja 300 metrin vapaakiväärin asennoissa. Luzernnissa 1939 Elo voitti kultaa 50 metrin pienoiskiväärin asentojen joukkuekilpailussa.[5]

Mitalit MM-kisoissaMuokkaa

Henkilökohtainen kilpailuMuokkaa

Kultaa
  • 300 m vapaakivääri, makuu (1937 Helsinki)
  • 300 m sotilaskivääri, asennot (1937 Helsinki)
  • 300 m vapaakivääri, asennot (1949 Buenos Aires)
  • 300 m vapaakivääri, pysty (1949 Buenos Aires)
Hopeaa
  • 300 m vapaakivääri, asennot (1937 Helsinki)
  • 300 m sotilaskivääri, pysty (1937 Helsinki)
  • 300 m vapaakivääri, pysty (1947 Tukholma)
  • 300 m sotilaskivääri (1949 Buenos Aires)
Pronssia
  • 300 m vakiokivääri, pysty (1947 Tukholma)
  • 50 m pienoiskivääri, polvi (1949 Buenos Aires)

JoukkuekilpailuMuokkaa

Kultaa
  • 50 m pienoiskivääri, pysty (1939 Luzern)
  • 300 m vapaakivääri, asennot (1949 Buenos Aires)
  • 50 m pienoiskivääri, asennot (1949 Buenos Aires)
Hopeaa
  • 300 m vapaakivääri, asennot (1937 Helsinki)
  • 300 m vapaakivääri, makuu (1937 Helsinki)
  • 300 m vapaakivääri, polvi (1937 Helsinki)
  • 300 m vapaakivääri, asennot (1939 Luzern)
  • 300 m vapaakivääri, asennot (1947 Tukholma)
  • 50 m pienoiskivääri, makuu (1947 Tukholma)
  • 300 m sotilaskivääri (1949 Buenos Aires)
Pronssia
  • 50 m pienoiskivääri, pysty (1937 Helsinki)
  • 50 m pienoiskivääri, pysty (1947 Tukholma)

LähteetMuokkaa

  1. a b Olavi Elo Sports-Reference. Viitattu 5.3.2015.
  2. a b c Olavi Elon leike- ja harjoituspäiväkirjat luovutettiin Ampumaurheiluliitolle 9.4.2013. Suomen Ampumaurheiluliitto. Viitattu 5.3.2015.
  3. Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 356. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  4. Mannerla, Einari: Mitä Missä Milloin 1951, s. 321. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  5. Historical results International Shootong Sport Federation. Viitattu 5.3.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa