Oktonaari

Oktonaari (lat. octonarius) eli oktapodia (m.kreik. ὀκτάπους, oktapūs, ”kahdeksanjalkainen”) on runomittojen tyyppi, jossa säe koostuu kahdeksasta runojalasta. Nimitykset ovat peräisin antiikin kreikkalaisesta metriikasta ja roomalaisesta runoudesta.[1] Mitta tunnetaan yleisimmin latinalaisperäisellä nimellään.

Jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa, joissa metron koostuu kahdesta jalasta, oktonaari vastaa käytännössä tetrametria. Muissa eli monopodiamitoissa oktonaari on sama kuin oktametri.

OktonaarimittojaMuokkaa

Roomalaisen runouden oktonaarimittoja ovat muun muassa (  = lyhyt tavu,   = pitkä tavu,   = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[1]

Jambinen oktonaari (ja8)

Säe koostuu kahdeksasta jambijalasta eli neljästä jambimetronista. Vastaa paljolti jambista tetrametria, mutta on joustavampi, sillä useampi lyhyt tavu voidaan korvata pitkällä.
  ,   |   ,   ||   ,   |   ,  

Trokeinen oktonaari (tr8)

Säe koostuu kahdeksasta trokeejalasta eli neljästä trokeemetronista. Lähellä trokeista tetrametriä, josta kuitenkin puuttuu yleensä viimeinen tavu.
  ,   |   ,   ||   ,   |   ,  

Anapestinen oktonaari (an8) eli anapestinen tetrametri

Säe koostuu kahdeksasta anapestijalasta eli neljästä anapestimetronista.
   ,    |    ,    ||    ,    |    ,   

LähteetMuokkaa

  1. a b Boldrini, Sandro: Prosodie und Metrik der Römer, s. 109–110, 116–117, 122. Teubner Studienbücher. Kääntäjä Bruno W. Häuptli. Walter de Gruyter, 1999. ISBN 3110953331. Teoksen verkkoversio.