Oikeusinstituutio

Oikeusinstituutio (lat. īnstitū'tiō, järjestely) eli oikeussäännöstö on niiden oikeussäännösten kokonaisuus, jotka kuuluvat tiettyihin oikeussuhteisiin. Oikeusinstituutioon kuuluvilla säännöksillä tulee olla keskinäinen joko säädännäinen tai muu yhteys. Esimerkiksi avioliittoa, pesänselvitystä, kiinteistön kauppaa tai ryhmäkannetta käsittelevät oikeussäännökset muodostavat kukin oikeusinstituution.[1] Oikeudellisessa kielenkäytössä instituutti ja instituutio olivat aiemmin usein synonyymejä, mutta nykyisin instituutti viittaa yleensä tutkimus- tai muuhun laitokseen.

Säädöksellä voidaan eriyttää tapaoikeudellinen käytäntö omaksi instituutiokseen. Esimerkiksi irtaimiston kauppaa koskeva lainsäädäntö on syntynyt tapaoikeudelliselle perustalle. Toisaalta avioliittolakiin perustuvan avioliittoinstituution ulkopuolinen avoliitto muodostaa oman instituutionsa. Säädöksillä voidaan perustaa uusia instituutioita tai lakkauttaa olemassa olevia. Esimerkiksi yksityishenkilön velkajärjestelyyn ja yrityssaneeraukseen liittyneen oikeusinstituution perustamisen liittyi akordin lakkauttaminen.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965
  2. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palstat 731–732