Obytitšna
Obytitšna (ukr. Обитічна)), myös Obitotšna (ukr. Обiточна)[2] on joki, joka virtaa Zaporižžjan alueella Ukrainassa ja päättyy Obytitšnan lahteen, Asovanmeren pohjoisrannikolla.[1]
| Obytitšna ukr. Обитічна |
|
|---|---|
 Obytitšna-joki lähellä Prymorskin kaupunkia Zaporižžjan alueella |
|
| Alkulähde |
Asovan ylänkö, lähellä Smyrnoven kylää, Polohyn piiri, Zaporižžjan alue[1] |
| Laskupaikka |
Obytitšnan lahti, lähellä Prymorskia, Asovanmeren pohjoisrannikko |
| Maat |
 Ukraina |
| Pituus | 96[2], 96,1[3] tai 100[1] km |
| Alkulähteen korkeus | 196[4] m |
| Valuma-alue | 1 430[1][5] tai 1 437,0[3] km² |
Obytitšna on Asovanmereen päättyvistä kolmanneksi suurin joki.[2][6]
Joen paikkakunta
muokkaaObytitšna-joki virtaa pohjoisesta etelään Polohyn ja Berdjanskin piirien läpi.[7]
Prymorskin kaupunki sijaitsee Obytitšnan ja sen vasemmanpuolisen sivujoen Kiltyttšjan yhtymäkohdassa, Berdjanskin lahden luoteisrannalla Asovanmeren pohjoisosan tuntumassa. Tämä alun perin Obytitšnan kylä tuli tunnetuksi vuonna 1817 kenraalikuvernöörin herttua Richelieun aloittaman Asovanmeren sataman rakentamishankkeen yhteydessä. Silloin sataman rakennuspaikaksi valittiin Obytitšnan joensuu, mutta pian kävi selväksi, että tämä paikka oli satamalle erittäin huono. Siksi satama rakennettiin Berdjanskin lahden itärannalle tämänhetkiselle Berdjanskin alueelle. Obytitšnan kylästä tuli Nohain kaupunki vuonna 1821.[2][8]
Joen nimi
muokkaaJoidenkin lähteiden pohjalta paikallishistorioitsijan Tarass Dyškantin mukaan muinaisen tiedemiehen Klaudios Ptolemaioksen maantieteellisen teoksen ”Geografia” arvoituksia tulkitsemalla Ukrainan kartalla löytyi Herra-joki, joka osoittautui Obytitšnaksi. Tämä lähes 100 kilometrin pituinen joki oli peräisin Asovan ylämaan etelärinteiltä tai Ptolemaioksen nimeämiltä "Alan-vuorilta" ja sen alajuoksulla siihen virtasi toinen joki, Kiltitštšja eli Hipakirius. Näiden jokien itäpuolella Ptolemaioksen mukaan on Agar- eli Berda-joki, mitä Herodotus kutsui Oariksi. Suositun ja halutun Hipakiriuksen-Obytitšnan valuma-alueella löydettiin yhteensä jopa 27 hautakukkulaa eli kurgantumulusta, joiden määrän oletetaan vahvistan sen, että Obytitšna-Herra-joen rannoille haudattiin joskus skyyttien aatelisia.[9]
Joidenkin lähteiden mukaan nogait, jotka siirrettiin 1800-luvun alussa Kizljarin aroilta Asovan alueelle, kutsuivat "obatašiksi" kiteistä kalliopaljastumaa, jonka alta Obytitšna ilmestyy. Nimestä "oba" tarkoittaa vuorta, kumpua ja "taš" kiveä. Ikivanhan Oba-Tašin kummulla on korkeutta 196 metriä merenpinnan yläpuolelle saakka ja Obatašnaja- tai Obytitšnajoki saa alkunsa aivan sen pohjoispuolella.[4] Voi olettaa, että Oba-Tašnajajoki aikoinaan muuttui Obatošnaja-joeksi tai sitten Obototšnaja- tai Obytotšnajajoeksi ihmisten yksinkertaistaessa nimeä, minkä tarkoitus tulevien sukupolvien keskuudessa ei ollut täysin selvää.[10]
Joen kuvaus
muokkaaObytitšna saa alkunsa rotkosta Asovan vuoristoisen tasangon etelärinteiden ylämailta lähellä Smyrnoven kylää Polohyn piirissä Zaporižžjan alueella.[1] Sen pituus on joko 96[2], 96,1[3] tai 100[1] kilometriä ja se virtaa Asovanmereen lähellä Prymorskin kaupunkia. Obytitšnan valuma-alue on noin 1 430,0[1][5] tai 1 437,0[3] neliökilometriä ja siihen kuuluu viisi jokea, joiden pituus on yli 10 ja pituus yhteensä 98 kilometriä. Jokiverkoston tiheys on 0,23 km/km2.[5] Joen uoma on mutkainen, leveys on keskimäärin 8–10, suurin 20[11] ja syvyys paikoin 2 metriä, kaltevuus 1,8 m/km.[1] Laakso on puolisuunnikkaan muotoinen, kolme ja alajuoksulla jopa kuusi kilometriä leveä, syvyyttä paikoittain 30–40 metriä.[5]
Joen yläjuoksulla esiintyy ylängölle tavanomaista kumpuista maastoa, missä on syviä rotkoja ja kiteisiä kivipaljastumia, jyrkänteitä ja halkeamia, joiden pohjat ovat joko kivien peitossa tai leveitä, paikoin soisia mutatasankoja. Täällä on monia rotkoja, joiden pohjaa pitkin virtaavat useat purot ja lähteet.[2] Silti yläjuoksulla joki kuivuu kesällä.[11] Täällä Obytitšnalla on korkeat, usein kiviset rannat jyrkkine rinteineen ja merkittävästi syvyyttä. Kohti alajuoksua maaperä alkaa koostua yhä erilaisemmista sedimenteistä, jolloin joki levenee, virtaus hidastuu ja on vähemmän syvyyttä verrattuna yläjuoksuun ja tulvatasanteilla on leveyttä vähintään kilometrin verran. Tulvatasangot ovat niittykasvillisuuden peittämiä ja alajuoksulla osittain soisia.[5] Obytitšna saa täydennystä lumensulamis- ja pohjavedestä. Luonteenomaisia täällä ovat kevättulvat ja talvinen epävakaa jääpeite.[1] Prymorskin kaupungin läpi virratessa Obytitšna jakaa sen kahteen erikokoiseen osaan ja siitä viimeiset 17 kilometriä laskupaikalle lounaaseen saakka joki kulkee yhdensuuntaisesti[4] ja rinnakkain Asovanmeren rannikon kanssa. Täällä joen erottaa merestä viiden kilometrin pituinen ja 30–40 metrin korkuinen harju, joka koostuu kellanruskeasta savesta.[2] Täältä joen mukaan kuljettamista sedimenteistä on syntynyt joskus asuttu Obytitšnan kynnäs.[12] Obytitšnajoelle on perustettu noin 15 tai 20[11] vesisäiliötä tai tekolampea vesihuoltoa, kastelua ja kalankasvatusta varten ja yläjuoksulla sijaitsee varastoallas.[1][6]
Sivujoet
muokkaaVuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin[13] ja Zaporižžjan alueen jokien luettelon mukaan[3] Obytitšnan vasemmanpuoleinen sivujoki on joko 67 tai 70 kilometrin pituinen Kiltyttšja sekä oikeanpuoleiset 11,5 kilometriä pitkä Sasykulak tai Sosykulak[14] ja joko 21 tai 24,4 kilometrin pituinen Tšokrak.
Joen ekologinen tilanne
muokkaaObytitšnan ekologinen tilanne on samanlainen kuin muiden Asovanmeren alueen jokien, joille suurinta vahinkoa aiheuttaa jokilaaksojen jyrkkien rinteiden tuhoutuminen ja jokivartisten peltojen kasteluun tarkoitettujen keinotekoisten altaiden lisääminen.[12] Vuosia laiminlyötyjen jokien tilanne on johtanut niiden virtausten ja vedenvaihdon vähenemiseen.[15] Obytitšna-joen lähteiden liettymisongelma on kestänyt useita vuosikymmeniä ja myöskään 2000-luvun alun yritykset puhdistaa joen rannat eivät parantaneet tilannetta.[16] Obytitšna alajuoksullaan kuivuu paikoittain[12] niin, että käytännössä puuttuu paikka, jossa joki virtaisi mereen. Lopuksi sen kerrotaan tapahtuvan kapean salmen kautta, jonka yli voisi vaivatta hypätä.[10] Osana alueen sosioekonomista kehitysohjelmaa on maaliskuussa vuonna 2024 suunniteltu myös Obytitšnan ruoppaamista ja puhdistamista 4,2 kilometrin verran.[4][15]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Обитічна (Obytitšna) Ukrainan maantieteen tietosanakirja (ukr. Географічна енциклопедія України, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny) Tom 2: Z-O. Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g Перелік річок - Обіточна (Luettelo joista - Obitotšna) Запоріжжярибоохорона. Arkistoitu . Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e Річки Запорізької області (Zaporižžjan alueen joet) Запоріжжярибоохорона. Arkistoitu . Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d Куда в Запорожской области впадает река Обиточная? (Mihin Zaporižžjan alueen Obitotšna-joki virtaa Zaporozhyen alueella?) 14.9.2019. Sanomalehti ”Mig”. Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Ludmila Datsenko, Valentyn Molodytšenko, Volodymyr Vorovka, Svitlana Griško, Mykola Stetsyšyn, Larisa Prokhorova, Nataliya Suryadna, Oleksandr Nepša, Tetyana Zavyalova, Dmytro Bondarets, Tetyana Sapun: Фізична географія Запорізької області (Zaporižžjan alueen fyysinen maantiede) 2014. Melitopol: Bohdan Khmelnytsky Melitopol State Pedagogical University (ukr. Мелітопольський державний педагогічний університет імені Богдана Хмельницького). Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Реки Запорожской области (Zaporižžjan alueen joet) 2014. ZpTown. Uutisia Zaporižžjasta ja lähialueislta (ukr. Новини Запоріжжя та прилеглих територій). Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ В Запорожской области из-за обмеления реки степная зона превращается в пустыню (Zaporižžjan alueella arot on muuttumassa autiomaaksi joen mataluuden vuoksi) 29.4.2021. “Первый Запорожский”. Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ От древнегреческих до ногайских: все имена Обиточной косы (Muinaiskreikkalaisista nogaihin: kaikki Obytotšna-kynnään nimet) 6.7.2020. Prymorka.City (Приморка.City). Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Alisa Demina: Скіфські кургани Північного Приазов'я : дисертація на здобуття наукового ступеня доктора філософії (Pohjois-Asovan alueen skyyttien kurgan-tumulukset: väitöskirja filosofian tohtorin tieteellisen tutkinnon saamiseksi) 2023. Communities & Collections. Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b В Запорожской области река Обиточная делает вид, что впадает в Азовское море (Zaporižžjan alueella Obitotšna-joki olettaa virtaavansa Asovanmereen) 8.9.2019. Zaporižžjan sivusto:misto.zp.ua. Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c V.V. Grebin: Обитічна (Obytitšna) 2022. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Viktor Mykhailytšenko: Блокнот краеведа. Реки и речушки Северного Приазовья (Paikallishistorioitsijan muistikirja. Pohjois-Asovan alueen joet ja purot) 4.11.2019. Prymorka.City (Приморка.City). Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Каталог річок України (Ukrainan jokikatalogi) 1957. ukr. Академія наук Української Рср, Akademia nauk Ukrainskoi Rsr. Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Сосикулак. Словник гідронімів України (Sosykulak. Ukrainan vesistönimien sanakirja) ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 19.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b В этом году в Запорожской области будут расчищены три реки Приазовья: река Обиточная в пределах города Приморска... (Tänä vuonna Zaporižžjan alueella raivataan kolme Asovan alueen jokea: Obytitšna-joki Prymorskin kaupungissa...) 29.3.2024. Berdjanskin uutiset [Новости Бердянска). Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Natalya Ljakyševa: О проблемах реки "Обиточной" депутаты Приморского райсовета написали обращение (Prymorskyn piirineuvoston edustajat kirjoittivat valituksen Obytitšna-joen ongelmista) 06137.com.ua. 18.9.2020. Viitattu 19.7.2024. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Obytitšna Wikimedia Commonsissa
