Ylistysmusiikki
Ylistysmusiikki (engl. Contemporary worship music) on kristillisen nykymusiikin yhteislaulullinen alalaji, jossa jumalanpalveluksissa tai muissa tilaisuuksissa esitettävä musiikki yhdistetään useimmiten pop- ja rock-tyylipiirteillä Jumalaa ylistävään tekstiin.[1] Ylistysmusiikki on ollut 1990-luvulta lähtien kasvava maailmanlaajuinen trendi, jonka juuret on amerikkalaisessa Jeesus-liikkeessä.[2]
| Ylistysmusiikki | |
|---|---|
 Jesus Culture-yhtyeen live-esiintyminen. |
|
| Alkuperä |
Hengellinen musiikki Kristillinen nykymusiikki |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Kehittymisen ajankohta |
1990-luku |
Nykyaikainen ylistysmusiikki on saanut merkittäviä vaikutteita nykyaikaisesta populäärimusiikista. Ylistysmusiikkia lauletaan pääasiassa yksi- tai kaksiäänisesti ja perinteisesti sitä on säestetty esimerkiksi pianolla, kitaralla ja rytmisoittimilla. Vähitellen musiikillinen tyyli on kehittynyt voimakkaammaksi ja ylistysmusiikkia on ilmaistu mm. orkesterielementtejä, kuten kuoroja sekä jousi- ja vaskisoittimia käyttämällä. Ylistysmusiikille ominaista on säkeistöjen toistaminen, instrumentointi ja dynamiikan vaihtelu. Ylistysmusiikkille on ominaista nykyaikaisten sanoitusten ja ilmausten käyttö. Monissa ylistysmusiikin sanoituksissa on käytetty tukena Vanhasta testamentista tuttuja psalmeja.[3][4]
Historia muokkaa
Ylistysmusiikki sai alkunsa vastakulttuurisessa Jeesus-liikkeessä 1960-luvulla.[4] Jeesus-liike antoi hippikulttuurille kristillisen ilmaisun ja liikkeen yksinkertaiset kitarapohjaiset laulut loivat uuden perinteen kristilliseen musiikkiin. Ylistysmusiikki levisi vähitellen laajalle. Musiiikin yhteiskristilliset mahdollisuudet tulivat näkyväksi mm. ajatuksessa Jeesus-marsseista.[2]
Jeesus-marssit syntyivät Lontoossa 1980-luvun lopulla Ichthus- ja Pioneer-kirkkokuntien sekä Youth With A Missionin yhteistyön tuloksena. Marssit olivat ylistysmarsseja, joissa laulettiin usein vasta kirjoitettuja lauluja. Marsseille osallistui tuhansia ihmisiä ja ilmiö levisi satoihin kaupunkeihin Isossa-Britannissa. Marssit kehittyivät nopeasti kansainväliseksi ilmiöksi. Pohjois-Irlannin Belfastin ylistysmarssia on pidetty merkittävänä, sillä tuolloin tuhannet katoliset ja protestanttiset marssivat yhdessä.[2]
1990-luvun aikana monet merkittävät kirkot ja kirkkoliikkeet ovat nousseet ylistymusiikin trendien asettajiksi. Merkittäviä ylistysmusiikista kansainvälisesti tunnettuja kirkkoja ovat mm. Hillsong Church, Vineyard sekä kalifornialainen Bethel Church.[2] Vaihtoehtoiset trendit ovat pyrkineet eroon tuotannollisuudesta ja korostavat musiikin painottamista lähiyhteisöihin.[4]
Ylistysmusiikki rantautui Pohjoismaihin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Kööpenhaminassa ja muualla Tanskassa järjestettiin tuhansien osallistujien Jeesus-marsseja.[2] Vapaakristillisyyden kautta saapunut ylistysmusiikki on hiljalleen ottanut yhteiskristillisen muodon: mm. Norjassa nykyaikaista ylistysmusiikin perinnettä on sisälähetysseuran ja helluntailiikkeen piirissä.[4] Suomessa ylistyskuorot ja -musiikki on ottanut sijaa myös evankelisluterilaisissa seurakunnissa.[3]
Ominaisuudet muokkaa
Musiikki muokkaa
Nykyaikainen ylistysmusiikki on saanut merkittäviä vaikutteita nykyaikaisesta populäärimusiikista. Ylistysmusiikkia lauletaan pääasiassa yksi- tai kaksiäänisesti ja perinteisesti sitä on säestetty esimerkiksi pianolla, kitaralla ja rytmisoittimilla.[3] Vähitellen musiikillinen tyyli on kehittynyt voimakkaammaksi ja ylistysmusiikkia on ilmaistu mm. orkesterielementtejä, kuten kuoroja sekä jousi- ja vaskisoittimia käyttämällä. Ylistysmusiikille ominaista on säkeistöjen toistaminen, instrumentointi ja dynamiikan vaihtelu. 1990-luvulla hallitseva tyylisuunta oli ns. ”Stadion-sound”. Nykyaikaiselle ylistysmusiikille on ominaista myös Hillsongista tuttu ”Wall of Sound”-estetiikka.[4]
Sanoitukset muokkaa
Ylistysmusiikkille on ominaista nykyaikaisten sanoitusten ja ilmausten käyttö.[4] Monissa ylistysmusiikin sanoituksissa on käytetty tukena Vanhasta testamentista tuttuja psalmeja.[3]
Rooli tilaisuuksissa muokkaa
Ylistysmusiikilla on perinteisesti ollut suuri rooli erityisesti nykyaikaisessa länsimaisessa kristillisessä kulttuurissa. Musiikilla on ollut keskeinen rooli mm. kirkkojen tilaisuuksissa, mikä perustuu pidempään kulttuuriin jo Pelastusarmeijan alkuvuosista lähtien. Musiikilla on joissain yhteyksissä ollut myös sakramentaalinen rooli: musiikin avulla on muun muassa kiitetty Jumalaa.[2]
Ylistysmusiikki populaarikulttuurissa muokkaa
Ylistysmusiikki on tullut tutuksi maailmanlaajuisena trendinä mm. kevään 2020 koronasulkujen aikana. Tuolloin The UK Blessing-nimellä tunnettu ilmiö levisi viraalina sosiaalisen median ilmiönä. Ilmiössä useat eri kirkkojen edustajat lauloivat Aaronin siunauksena tunnettua The Blessing-kappaletta eri puolilla Iso-Britanniaa. Ilmiöön osallistui edustajia mm. anglikaanisesta kirkosta, baptistikirkosta, Pelastusarmeijasta, uusista vapaakirkoista, katolisesta kirkosta ja muutamia koptikirkon jäseniä.[2][5] The UK Blessing tuotti vastaavia ilmiöitä ympäri maailmaa: esimerkiksi Tanskassa tehtiin vastaava ylistysmusiikin versiointi Grundtvigin "Min Jesus lad mit hjetre få"-kappaleesta.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Christoffersen Mads, Nilsson Jan, Bjerring-Nielsen Bent & Adelin Jørgensen Jonas: Kirken den er.... Om kirker og kristne i Danmark fortalt af dem selv. Kööpenhamina: Eksistensen, 2022. ISBN 978-87-410-0842-4. (tanskaksi)
- Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. Suomen musiikin historia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ylistysmusiikki Finto. Viitattu 2.5.2023.
- ↑ a b c d e f g h Christoffersen et. al. 2022, s. 36–37
- ↑ a b c d Pajamo 2004, s. 585
- ↑ a b c d e f Even Ruud: Moderne lovsang Store Norske Leksikon. 27.1.2023. Viitattu 2.5.2023. (norjaksi)
- ↑ Fowler, Megan: ‘The Blessing’ Sung Around the World: 100 Virtual Choirs Spread Worship Anthem Christianity Today. 29.6.2020. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Lovsang.no – norjalainen ylistysmusiikin verkosto
- ”The UK Blessing” YouTube-palvelussa