Nuorgrammatismi

Nuorgrammatismi on kielihistorian koulukunta, joka keskittyy kielten äännehistorian selvittämiseen. Se nousi suosituksi 1800-luvun lopulla, ja sen merkittävimpiä edustajia olivat tuolloin Karl Brugmann, August Leskien ja Hermann Paul. Suomessa huomattava nuorgrammaatikko oli E. N. Setälä.[1]

Yksi nuorgrammatismin perustajista, August Leskien.

Nuorgrammatismin keskeinen teesi on Leskienin väittämä, että äännelait ovat poikkeuksettomia, lukuun ottamatta analogioita (eli sitä, että sanat muuttuvat samankaltaisten sanojen mallin mukaisesti, esimerkiksi epäsäännölliset verbien taivutukset muuttuvat säännöllisiksi). Näin pyrittiin luomaan luonnontieteellisen tarkka pohja äännehistorian tutkimukselle. Brugmannin kirjoittama Prinzipien der Sprachgeschichte (1880) on nuorgrammaatikkojen ohjelmanjulistus ja yksi kielentutkimuksen klassikoista.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 40. Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-071-8.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.