Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee vanhaa suomalaista muutoksenhakukeinoa. Sanan ”nosto” muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Nosto (ruots. revision) oli vanha Suomessa vuoden 1979 loppuun saakka käytössä ollut muutoksenhakukeino hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen sellaisissa jutuissa, joissa oli vedottu hovioikeuteen.[1] Mikäli korkein oikeus myönsi hovioikeuden ratkaisuun muutoksenhakuluvan ja antoi täydellisen ratkaisun asiassa, tätä muutoksenhakua hovioikeuden tuomioon kutsuttiin nostoksi ja sen johdosta annettua korkeimman oikeuden ratkaisua tuomioksi. Muissa tapauksissa muutoksenhakuhakemus oli nimeltään valitus ja sen johdosta annettu ratkaisu nimeltään päätös.[2]

Muutoksenhakujärjestelmää muutettiin vuoden 1980 alusta, jolloin otettiin käyttöön valituslupamenettely.[3]

Autonomisessa Suomessa haettiin muutosta nostoteitse senaatin oikeusosastossa hovioikeuden ratkaisemiin niihin vetojuttuihin, joissa muutoksenhaku oli sallittu.[4]

Katso myösMuokkaa

  • Nostoraha
  • Veto, muutoksenhakukeino alioikeudesta hovioikeuteen riita-asioissa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pieni tietosanakirja. Osa III, palsta 425–426. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1925–1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2012).
  2. a b Nikkarinen, Lasse: ”Riitojen selvittely”, Kodin lakikirja, s. 976. Helsinki: Valitut Palat, 1973. ISBN 951-9078-03-7.
  3. a b Oikeudenkäymiskaari, muutosluettelo (2.2.1979/104) Finlex®. Viitattu 19.4.2012.
  4. a b Pentti Ahmas: Oikeudenkäynnin yhdenmukaistaminen 1800-luvulla (PDF) (sivu 6) Väitöskirja. 10.6.2005. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 22.8.2013.