Edith Norma Shearer (10. elokuuta 1902 Montreal, Quebec12. kesäkuuta 1983 Los Angeles, Kalifornia) oli kanadalaissyntyinen yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä. Hän aloitti elokuva-uransa 1920-luvun alkupuolella esiintymällä sivurooleissa, mutta vähitellen hän alkoi kohota pääosaan. Hänestä tuli 1930-luvulla yksi Hollywoodin seksisymboleista. Shearer voitti vuonna 1930 ainoan Oscar-palkintonsa elokuvasta Eronneita. Hän päätti uransa vuonna 1942.

Norma Shearer
Norma Shearer vuoden 1930 tienoilla otetussa kuvassa.
Norma Shearer vuoden 1930 tienoilla otetussa kuvassa.
Henkilötiedot
Koko nimi Edith Norma Shearer
Syntynyt10. elokuuta 1902
Montreal, Quebec, Kanada
Kuollut12. kesäkuuta 1983 (80 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Puoliso Irving Thalberg (1927–1936)
Martin Arrougé (1942–1983)
Näyttelijä
Aktiivisena 1919–1942
Palkinnot

Oscar-palkinto (1930)
Coppa Volpi (1938)
Walk of Fame, Hollywood (1960)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Norma Shearer elokuvan Naiset (1939) trailerissa.

Elämä

muokkaa

Edith Norma Shearer syntyi 10. elokuuta vuonna 1902 Kanadan Montrealissa. Hänen äitinsä oli näyttelijätär Edith Shearer ja hänen isänsä kuului Kanadan ratsupoliisiin. 1920-luvun alussa Shearer aloitti uransa toimimalla extrana useissa elokuvissa. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli The Star Boarder (1919), jossa hän esitti yhtä kauneuskilpailuun osallistuvista tytöistä. Shearer teki tähän aikaan myös hetken ajan mallin töitä. Elokuvissa hänen rooleikseen tulivat kiltit ja kunnolliset tytöt. Vuonna 1925 hän teki ensimmäisen elokuvansa Joan Crawfordin kanssa, joka oli silloin vasta aloittelemassa uraansa. Crawford esitti Shearerin "body doublea" elokuvassa Sydämen ääni (1925).

Vuonna 1927 Shearer oli jo kuuluisa tähti. Hän meni samana vuonna naimisiin yhden elokuvastudionsa MGM:n johtajan Irving Thalbergin kanssa. He saivat yhdessä kaksi lasta. Kolme vuotta myöhemmin Shearer sai ensimmäisen Oscar-palkintonsa elokuvasta Eronneita. Elokuva myös teki hänestä seksisymbolin. Elokuvaa seuranneina vuosina Shearer oli uransa huipulla; hän sai yhteensä viisi Oscar-ehdokkuutta, mutta ei onnistunut voittamaan enää kertaakaan, Eronneita-elokuvasta tullut Oscar jäi hänen ainoakseen.

George Cukorin ohjaamassa komediaelokuvassa Naiset (1939) Shearer näytteli jälleen Joan Crawfordin kanssa. Kaksi näyttelijätärtä eivät tulleet toimeen keskenään, sillä he olivat olleet kilpailijoita ollessaan molemmat kiinnitettyinä samaan elokuvayhtiöön. Shearerin ura oli myös jo hiipumassa siinä missä Crawfordin kohoamassa. Naiset jäikin yhdeksi Shearerin viimeisistä elokuvista, sillä sen jälkeen hänen suosionsa laski lopullisesti. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi vuoden 1942 Korvikerakastaja, jonka Cukor jälleen ohjasi.

Miehensä kuoleman jälkeen Shearer meni uusiin naimisiin hiihto-opettaja Martin Arrougén kanssa. Liitto kesti aina Shearerin kuolemaan asti. Shearer kuoli 12. kesäkuuta vuonna 1983 sairastuttuaan keuhkokuumeeseen. Hän sairasti kuolemansa aikaan myös Alzheimerin tautia. Hänet haudattiin kryptaan ensimmäisen miehensä viereen Glendaleen, Kaliforniaan.

Shearerilla on tähti Hollywood Walk of Famella.[1]

Filmografia

muokkaa
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1920 The Flapper koululainen Mykkäelokuva
Läpi myrskyn Way Down East latotanssija
The Restless Sex avustaja
The Stealers Julie Martin
1921 Suljettujen ovien takana The Sign on the Door avustaja
1922 The End of the World avustaja
”Höyryjyrä” Oklahomassa The Leather Pushers Rose del Mar
The Man Who Paid Jeanne Thornton
Channing of the Northwest Jess Driscoll
The Bootleggers Helen Barnes
1923 A Clouded Name Marjorie Dare
Man and Wife Dora Perkins
The Devil’s Partner Jeanne
Nautinnonhimo Pleasure Mad Elinor Benton
Naisia ja rikkaita miehiä The Wanters Marjorie
Lucretia Lombard Lucretia Lombard Mimi Winship
1924 The Trail of the Law Jerry Vardon
The Wolf Man Elizabeth Gordon
Blue Water Lillian Denton
Broadway’n hämärtyessä Broadway After Dark Rose Dulane
Poikamiestyttöjä Broken Barriers Grace Durland
Empty Hands Claire Endicott
Lähimmäisesi puoliso Married Flirts omana itsenään vieraana juhlissa
Hän joka saa korvapuustit He Who Gets Slapped Consuelo
Turhamaisia miehiä The Snob Nancy Claxton
1925 Ai anteeksi! Excuse Me Marjorie Newton
Sydämen ääni Lady of the Night Molly Helmer / Florence Banning
Waking Up the Town Mary Ellen Hope
Olen sulhoa etsimässä Pretty Ladies Frances White
Toisen tytön kengissä A Slave of Fashion Katherine Emerson
Portugallian keisari The Tower of Lies Glory / Goldie
Hänen sihteerinsä His Secretary Ruth Lawrence
1926 Paholaisen sirkus The Devil’s Circus Mary
Sukupuolten sota The Waning Sex Nina Duane
Ikuisesti houkutteleva Upstage Dolly Haven
1927 Miehelään hinnalla millä hyvänsä The Demi-Bride Criquette
After Midnight Mary Miller
Vanha Heidelberg The Student Prince in Old Heidelberg Kathi
1928 Toiminimi rakastuu The Latest from Paris Ann Dolan
The Actress Rose Trelawny
Nainen ja tilaisuus A Lady of Chance Dolly ”Angel Face” Morgan Crandall
1929 The Trial of Mary Dugan Mary Elizabeth Dugan Äänielokuva
Hollywood revue 1930 The Hollywood Revue of 1929 oma itsensä / Julia Capulet
Rouva Cheyneyn viimeinen kaappaus The Last of Mrs. Cheyney Fay Cheyney
Oikeus rakastaa Their Own Desire Lucia ”Lally” Marlett
1930 Eronneita The Divorcee Jerry Bernard Martin
Let Us Be Gay rouva Katherine ”Kitty” Brown
1931 Suuteleminen on sallittu Strangers May Kiss Lisbeth Corbin
Vapaa sielu A Free Soul Jan Ashe
Private Lives Amanda Prynne
1932 Strange Interlude Nina Leeds
Sydämen voitto Smilin’ Through Kathleen
1934 Kun nainen rakastaa Riptide lady Mary Rexford
Elämän unelma The Barretts of Wimpole Street Elizabeth Barrett Browning
1936 Romeo ja Julia Romeo and Juliet Julia Capulet
1938 Marie Antoinette Marie Antoinette Marie Antoinette
1939 Keskellä Eurooppaa Idiot’s Delight Irene Fellara
Naiset The Women Mary Haines
1940 Escape kreivitär Ruby von Treck
1942 Morsian harhateillä We Were Dancing Victoria Anastasia ”Vicki” Wilomirska
Korvikerakastaja Her Cardboard Lover Consuelo Croyden
Lyhytelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Mykkä- / äänielokuva
1919 The Star Boarder kauneuskilpailun kilpailija Mykkäelokuva
1920 Torchy’s Millions avustaja
1925 1925 Studio Tour oma itsensä
1926 Screen Snapshots, Series 6, No. 16 oma itsensä
Screen Snapshots oma itsensä
1928 Voices Across the Sea oma itsensä Äänielokuva
1930 The Voice of Hollywood No. 12 oma itsensä
1931 The Stolen Jools varastettujen jalokivien omistaja
Jackie Cooper’s Birthday Party oma itsensä
The Christmas Party oma itsensä
1934 Hollywood on Parade No. B-13 oma itsensä
1938 Another Romance of Celluloid oma itsensä
Hollywood Goes to Town oma itsensä
1939 Screen Snapshots Series 18, No. 8 oma itsensä
1940 Cavalcade of the Academy Awards oma itsensä
Radio
Vuosi Radiokuunnelma Rooli Kuunnelman jakso
1939 Good News of 1939 oma itsensä 27. huhtikuuta 1939 lähetetty jakso (ei nimeä)
American Radio Newsreel oma itsensä “All-Star Interviews”
19391941 The Gulf Screen Guild Theatre Kathleen / Linda Paige
1940 Everyman’s Theatre nainen “The Women Stayed At Home”
1942 The Lux Radio Theatre Fay Cheyney “The Last Of Mrs. Cheyney”
1944 Mail Call oma itsensä 2. elokuuta 1944 lähetetty jakso (ei nimeä)

Palkinnot ja ehdokkuudet

muokkaa
Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Työ Tulos
Oscar-palkinto Paras naispääosa Oikeus rakastaa (1929) Ehdokkuus
Eronneita (1930) Voitto
Vapaa sielu (1931) Ehdokkuus
Elämän unelma (1934) Ehdokkuus
Romeo ja Julia (1936) Ehdokkuus
New York Film Critics Circle -palkinto Paras naispääosa Ehdokkuus
Oscar-palkinto Paras naispääosa Marie Antoinette (1938) Ehdokkuus
Venetsian elokuvajuhlat: Coppa Colpi Paras naisnäyttelijä Voitto
Muut palkinnot, ehdokkuudet ja kunniat
Vuosi Palkinto Tulos
1957 George Eastman -palkinto työstä elokuvataiteen hyväksi Voitto
1960 Tähti Hollywood Walk of Famelle elokuvaurasta Voitto
1999 Yhdysvaltain elokuvainstituutin listaus (25 suurinta mies- ja naiselokuvatähteä) Ehdokkuus
2008 Tähti Kanadan Walk of Famelle elokuvaurasta Voitto
Kanadan posti: kunniaksi painettu postimerkki Voitto

Lähteet

muokkaa
  1. Norma Shearer Hollywood Star Walk. LA Times. Viitattu 24.6.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa