Noel Harrison
Noel Harrison (29. tammikuuta 1934 Lontoo – 19. lokakuuta 2013 Devon, Cornwall) oli englantilainen näyttelijä, laulaja ja olympiatason alppihiihtäjä. Musikaalinäyttämöillä pääuransa tehnyt Harrison muistetaan parhaiten vuoden 1968 elokuvasävelmän ”The Windmills of Your Mind” ensimmäisenä levyttäjänä, mutta 1960-luvulla hän myös näytteli muutamissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Nuoruudessaan 1950-luvulla Harrison oli mukana Ison-Britannian alppihiihtojoukkueessa muun muassa Oslon 1952 ja Cortina d’Ampezzon 1956 talviolympialaisissa. Hänen isänsä oli näyttelijä Rex Harrison.[1]
Elämä ja ura
muokkaaNoel Harrison syntyi näyttelijä Rex Harrisonin ja tämän ensimmäisen vaimon Collette Thomasin pojaksi Lontoon Kensingtoniin. Sotavuosina Noel-poika oli hoidossa äidin vanhempien luona Cornwallissa. Kun vanhemmat erosivat, poika jäi äidille joka muutti Sveitsiin ja yritti laittaa 15-vuotiaan Noelin englantilaiseen Radley Collegen sisäoppilaitokseen, jonka poika jätti kuitenkin pian kesken. Hän innostui Sveitsissä alppihiihdosta ja eteni aina brittien olympiajoukkueisiin asti. Asepalveluksen jälkeen Noel Harrison elätti itseään kitaransa kanssa yökerhoissa ja ravintoloissa.
1960-luvun alkupuolella Noel Harrison näytteli Euroopassa muun muassa elokuvissa Meidän vihollisten kesken (I due nemici, 1961), Kuumat linjat (Hot Enough for June, 1964) ja Ansa agentille (Where the Spies Are, 1965), kunnes muutti Yhdysvaltoihin. Sielläkin hän esiintyi yökerhoissa mutta sai myös ensimmäisen hittilevytyksensä Charles Aznavourin laululla ”A Young Girl”. Hän pääsi näyttelemään miespääosaa Napoleon Solo -televisiosarjan spinoffissa nimeltä Girl from U.N.C.L.E..
Kansainväliseen kuuluisuuteen Noel Harrison nousi saatuaan Andy Williamsin kieltäydyttyä tehtäväkseen laulaa Michel Legrandin ja Alan ja Marilyn Bergmanin sanoittaman laulun ”The Windmills of Your Mind” elokuvassa Thomas Crownin tapaus (1968). Tulkinta nousi brittien singlelistan kymmenen parhaan joukkoon ja voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon. Edellisenä vuonna saman palkinnon oli voittanut hänen isänsä Rex Harrison laululla ”Talk to the Animals”.[2]
Noel Harrison sai levytyssopimuksen Reprise Records -merkille, joka julkaisi vuosina 1967–1969 kolme hänen albumiaan: Collage, Santa Monica Pier ja The Great Electric Experiment Is Over. Hänen tulkinnastaan Leonard Cohenin laulusta ”Suzanne” tuli pieni hitti.[2]
Vuodesta 1972 Noel Harrison asui Kanadan Nova Scotian provinssissa, jossa hän teki teatteritöitä ja toimi televisio-ohjelmien isäntänä ja juontajana. 1980-luvun vaihteessa hän palasi Los Angelesiin, jossa hän musikaaliroolien, laulunteon ja näyttelemisen ohella käsikirjoitti muutamia pehmopornoelokuvia. Vuosituhannen vaihteessa Noel Harrison muutti takaisin kotimaahansa Englantiin, jossa hän jatkoi teatterityötä ja kuoli kotonaan Devonissa pian viimeiseksi jääneen näytäntönsä jälkeen.[2]
Musiikkialbumit
muokkaa- Noel Harrison at the Blue Angel (1960)
- Noel Harrison at UnMusic (1960)
- Noel Harrison (1966)
- Collage (1967)
- Santa Monica Pier (1968)
- The Great Electric Experiment Is Over (1969)
- The World of Noel Harrison (1969, kokoelma)
- Mount Hanley Song (1979)
- Live From Boulevard Music (2002, livealbumi)
- Adieu, Jacques (2002, Jacques Breliä ranskaksi)
- Hold Back Time (2003)
- Life Is a Dream (2003, kokoelma)
- From the Sublime to the Ridiculous (2010)[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Wallius, Anniina: Brittilaulaja Noel Harrison kuollut, Yle Uutiset 22.10.2013. Viitattu 6.8.2017.
- ↑ a b c Seida, Linda: Noel Harrison biography, Allmusic.com. Viitattu 6.8.2017.
- ↑ Noel Harrison Discography, AllMusic. Viitattu 6.8.2017.
