Niskoittelu poliisia vastaan

Niskoittelu poliisia vastaan on Suomessa rikos. Rikoslain (RL 16:4) mukaan niskoitteluun poliisia vastaan syyllistyy henkilö, joka jättää noudattamatta poliisin antaman käskyn tai kiellon, kieltäytyy antamasta henkilötietojaan, jättää noudattamatta poliisimiehen merkin tai määräyksen kulkuneuvon pysäyttämiseksi tai siirtämiseksi, laiminlyö avustamisvelvollisuutensa, hälyttää poliisin aiheettomasti tai vaikeuttaa poliisin toimintaa antamalla vääriä tietoja. Teoista tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kolme kuukautta.[1] Rikoslain kokonaisuudistuksen periaatteiden mukaisesti vankeusuhkaisista rikossäännöksistä säädetään rikoslaissa eikä poliisilaissa, jonka säännösten rikkomisesta on kyse.[2]

Poliisilla on poliisilain perusteella oikeus antaa tarpeellisia käskyjä ja kieltoja.[3] Tällaisten käskyjen ja kieltojen rikkominen on kriminalisoitu rikoslaissa.[2] Rikoslain mukaan on myös rangaistavaa kieltäytyä antamasta henkilötietojaan, joiden antamisesta niin ikään säädetään poliisilaissa.[4] Poliisilla on oikeus saada tiedot henkilön nimestä, henkilötunnuksesta (jos se puuttuu, on annettava tieto syntymäajastaan), kansalaisuudesta ja paikasta, josta on tavoitettavissa.[5] Väärien tai harhaanjohtavien tietojen antajaa koskeva rikossäännös on nimeltään väärän henkilötiedon antaminen.[6]

Poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi hän saa määrätä kulkuneuvon pysäytettäväksi, siirtää sen tai määrätä sen siirrettäväksi.[7] Pysäytyksen perusteena voi olla etsintäkuulutetun tai muun kiinniotettavan henkilön tavoittaminen, kulkuneuvon käytön valvonta, rajatarkastus, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, rikoksen estäminen tai rikoksen selvittäminen.[2] Jos henkilö jättää noudattamatta tähän liittyvän poliisin antaman merkin tai määräyksen, hän syyllistyy niskoitteluun.[8]

Niskoitteluun syyllistyy myös, jos laiminlyö avustamisvelvollisuutensa. Jokaisella 18–54-vuotiaalla on velvollisuus päällystöön kuuluvan poliisimiehen antaman määräyksen mukaan avustaa poliisia kadonneen etsinnässä, ihmisen pelastamisessa hengenhädästä, loukkaantuneen auttamisessa, suuren omaisuusvahingon torjumisessa ja ympäristöhaitan torjumisessa. Avustamisvelvollisuutensa laiminlyöjää ei kuitenkaan tuomita niskoittelusta, jos laiminlyönti voidaan katsoa heitteillepanoksi tai pelastustoimen laiminlyönniksi, jolloin rangaistus määrätään niiden mukaan.[2][9][10]

Niskoitteluksi poliisia vastaan katsotaan myös poliisin aiheeton hälyttäminen ja poliisitoiminnan vaikeuttaminen antamalla vääriä tietoja. Syyllisyys edellyttää aktiivista toimintaa. Yleensä tällaisen teon pontimena on ilkivaltainen kiusanteko poliisille tai tietoinen poliisitoiminnan vaikeuttaminen esimerkiksi hälyttämällä poliisi toisaalle kuin missä rikosta parhaillaan tehdään. Niskoitteluksi katsotaan myös tahallinen väärien tietojen antaminen poliisille. Tällä taataan se, että poliisi saa luotettavia tietoja muulloinkin kuin kuulustellessaan todistajaa. Niskoittelusäännös kuitenkin syrjäytyy tapauksissa, joissa väärien tietojen antamista voidaan rangaista muulla perusteella. Kyseeseen voi tulla muun muassa perätön lausuma viranomaismenettelyssä, väärä ilmianto, rikoksentekijän suojeleminen, todistusaineiston vääristeleminen, väärän henkilötiedon antaminen, väärän todistuksen antaminen viranomaiselle tai sakkovilppi.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Majanen, Martti: Rikokset viranomaisia vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus, 3. uudistettu painos, WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Rikoslain 16 luvun 4 pykälä.
  2. a b c d e Majanen s. 348–350.
  3. Poliisilain 1 luvun 11 pykälä
  4. Rikoslain 16 luvun 4 pykälän 2 kohta ja poliisilain 2 luvun 1 pykälän 1 momentti.
  5. Poliisilain 2 luvun 1 pykälä.
  6. Rikoslain 16 luvun 5 pykälä.
  7. Poliisilain 2 luvun 11 pykälä.
  8. Rikoslain 16 luvun 4 pykälän 3 kohta.
  9. Rikoslain 16 luvun 4 pykälän 4 kohta.
  10. Poliisilain 9 luvun 3 pykälä.