Nina Afanasjeva
Nina Jelisejevna Afanasjeva (kiltinänsaameksi Е̄льце Нӣна Афанасьева; ven. Ни́на Елисе́евна Афана́сьева; 1. helmikuuta 1939 Varzino, Lovozeron piiri, Murmanskin alue, Neuvostoliitto) on Venäjän kiltinänsaamelainen opettaja, kielitieteilijä ja poliitikko. Hän on tehnyt merkittävää työtä äidinkielensä kiltinänsaamen tutkimiseksi ja elvyttämiseksi. [1][2][3]
| Nina Afanasjeva | |
|---|---|
.jpg) Nina Afanasjeva vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. helmikuuta 1939 Varzino, Lovozeron piiri, Neuvostoliitto |
| Ammatti | opettaja, kirjailija (eläkkeellä) |
| Lapset | poika, kolme lastenlasta[1] |
Nina Afanasjeva syntyi Barentsinmeren rannalla, tundra-alueella sijaitsevassa saamelaisessa Varzinon kylässä 1. helmikuuta 1939.[1][2][4] Ennen koulua hän ei puhunut eikä ymmärtänyt lainkaan venäjää. Hänen kotonaan puhuttiin kiltinänsaamen Varzinon murretta. Toisen kouluvuoden lopulla hän alkoi puhua ja ymmärtää venäjää. [1][2]
Afanasjeva suoritti yliopistotutkinnon Leningradissa ja valmistui vuonna 1963 opettajaksi A. I. Herzenin pedagogisesta yliopistosta. Hänen pääaineensa oli venäjän kieli ja kirjallisuus sekä saksan kieli. Lisäksi hän osasi jonkin verran pohjoissaamea ja suomea. Vuosina 1963-1983 hän opetti venäjää, kirjallisuutta ja saksaa saksaa toisen asteen iltakoulussa Apatiitin kaupungissa Kuolan niemimaalla. Hänen opetusryhmänsä menestyivät erinomaisesti. [1][2] Hän ei kuitenkaan tässä vaiheessa tiennyt, että saamelaisia asuu Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.[1]
Vuonna 1981 muodostettiin vapaaehtoispohjalta kirjoittajaryhmä kirjallisen saamen kielen elvyttämiseksi ja kehittämiseksi Murmanskin alueella; hän kuului tähän ryhmään.[2][1] Vuosina 1983–1994 hän työskenteli Murmanskin alueen ylemmän asteen opettajien instituutissa opetusmenetelmien kehittäjänä. Hän johti kansallisten koulujen toimistoa ja ymmärsi, että saamen kieli hiipuu, ellei sitä säilytetä. Hän organisoi kursseja ja kehitti opetusmenetelmiä. Kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa järjestettiin saamen kulttuuriviikkoja. Kiinnostus oli suurta; monet olivat tietämättömiä Kuolan niemimaan alkuperäisväestöstä. Ensimmäinen tilaisuus järjestettiin Tumannyin kylässä; myöhemmin siellä avattiin saamelaismuseo.[1]
Menestys johti julkisen järjestön perustamiseen, joten vuonna 1989 sai alkunsa Kuolan saamelaisyhdistys[5] (ven. Ассоциация кольских саамов (АКС), Assotsiatsija kolskih saamov, AKS, pohjoissaameksi Guoládaga Sámi Searvi). Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Vasili Selivanov (Василий Павлович Селиванов). Hänen jälkeensä Afanasjeva valittiin järjestön johtoon vuonna 1991.[1] Samanaikaisesti Afanasjeva suoritti jatko-opintoja virolaiseen yliopiston etäopiskelijana (Tartto).[1]
Kuolan saamelaisyhdistys jakaantui työssään 18 alueelliseen osastoon Murmanskin alueella. Järjestön välityksellä avulla saamelaisyhteisön yhtenäisyys vahvistui, vaikkeivät kaikki olleet aina samaa mieltä toiminnasta. Vuonna 1992 Kuolan saamelaisyhdistys liittyi osaksi pohjoismaiden saamelaisneuvostoa, joka oli sen takia siitä lähtien vain Saamelaisneuvosto. Neljän valtion - Norjan, Venäjän, Suomen ja Ruotsin - saamelaiset olivat saaneet yhteyden. Liitos vahvisti yhdistyksen poliittista painoarvoa. Samalla muodostui väylä saada tietämystä ja kokemuksia alkuperäiskielen säilyttämisestä muualla.[1]
Afansjeva on eräs ensimmäisen Rimma D. Kurutšin toimittaman kiltinänsaame–venäjä -sanakirjan (kustantamo Russkii jazyk, 1985, Moskova) kirjoittajista.[2][1][5] Hän on ollut laatimassa monia muitakin teoksia, laatinut esimerkiksi kiltinänsaame–venäjä -fraasikirjan, ja alakoulun kiltinänsaamenopetuksen aineistoja.[1] Useat kirjoista ovat syntyneet yhteistyössä samaan kirjoittajaryhmään kuuluvien Rimma Kurutšin ja Jekaterina Metškinan kanssa.
Tunnustukset muokkaa
Afanasjevalle myönnettiin vuonna 2012 pohjoismainen Gollegiella-kielipalkinto työstään kiltinänsaamen hyväksi yhdessä myös kiltinänsaamen puolesta toimineen Aleksandra Antonovan kanssa.[3]
Hänelle on myönnetty myös venäläinen, pohjoisten olojen Za vernost Seveny -ansiomitali (ven. За верность Северу, suom. Uskollisuudesta pohjoiselle).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Olga Kondraškina: Golos saamskogo naroda. O jazyke, traditsijah i istšeznuvših posjolkah (Голос саамского народа. О языке, традициях и исчезнувших посёлках) Argumenty i fakty (Murmansk), murmansk.aif.ru. 30.1.2019. Viitattu 24.10.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f Afanasjeva Nina Jelisejevna 23.7.2011. Finno-Ugric media center finugor.ru. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 24.10.2019. (venäjäksi)
- ↑ a b Gollegiella – Pohjoismainen saamen kielen kielipalkinto Suomen saamelaiskäräjät, samediggi.fi. Viitattu 24.10.2019. (suomeksi)
- ↑ V. H. Peihvasser (glavnyi redaktor): Novyi Atlas avtomobilnih dorog 2006-2007. Rossija - Strany SNG - Pribaltika (Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика), s. 94-94. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Minsk, Valko-Venäjä: Tribum, 2006. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ a b Sirkka Laihiala-Kankainen & Nika Potinkara: Kuolan saamelaiset Venäjän murroksessa (viite sivulle s. 45) Idäntutkimus 2/2009, s. 38-52. 2009. Viitattu 25.10.2019.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nina Afanasjeva Wikimedia Commonsissa
