Nils Poppe

Nils Poppe (ent. Jönsson; 31. toukokuuta 1908 Malmö – 28. kesäkuuta 2000 Helsingborg) oli ruotsalainen näyttelijä.

Annalisa Ericson ja Nils Poppe vuonna 1942.

Poppe syntyi isättömänä ja nimettömänä. Kaksivuotiaana hän sai kasvatti-isän ja tältä sukunimekseen Jönsson. Hän työskenteli nuorena sementtitehtaassa, josta Malmön työväenyhdistys lähetti hänet kansankorkeakouluun opiskelemaan valtio-oppia. Hänet havaittiin lahjakkaaksi näyttelijäksi ja hän pääsi Oscar Wingen johtamaan ja omistamaan Malmön Hippodrom-teatteriin. Winge keksi hänelle taiteilijanimen Nils Poppe, josta tuli myöhemmin hänen virallinen nimensä.

Nils Poppe esiintyi ensi kerran näyttämöllä vuonna 1930. Hän työskenteli neljä vuotta Malmössä teatterin kuorossa ja baletissa. Tuolloin hän päätti siirtyä koomikon uralle. Vuonna 1935 hän siirtyi Tukholman työväentalon teatterin revyypuolelle. Hän teki siellä ensimmäisen Chaplin-tulkintansa, ja sittemmin hän saikin lempinimekseen Ruotsin Chaplin. Hän esiintyi Södra-teatterissa ja teki lopullisen läpimurtonsa Oscarin teatterin operetissa Sinitakit vuonna 1942. Hän esiintyi Sinitakeissa yli 900 kertaa mutta Arthur Rosen ja Douglas Furberin Takapihan lordissa (Me and My Girl) vieläkin useammin, eri teattereissa kaikkiaan 1 041 kertaa.

Vuonna 1937 Poppe esiintyi sivuroolissa elokuvassa Adolf Väkevä. Hän esiintyi 24 vuoden aikana 37 elokuvassa, ja uran huippuhetkiä olivat ilveilijän rooli Ingmar Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti ja kirkkoherran rooli saman ohjaajan elokuvassa Paholaisen silmä. Hänen viimeinen elokuvansa oli Yllättäen alamaailmaan, jossa hän esitti neljännen kerran koomista Sten Stensson -hahmoa. Kaikkiaan seitsemässä elokuvassa hän näytteli hahmoa nimeltä Fabian Pommi.

Nils Poppe toimi vuoteen 1994 saakka Helsingborgin kunnallisen Fredriksdalin kesäteatterin johtajana. Teatterin nauhoitetut esitykset keräsivät myös runsaslukuisen televisioyleisön.

Filmografiaa

• 1938: Adolf tulessa ja liekissä (Adolf i eld och lågor)
• 1939: Ruunun reippaat rakkarit (Kronans käcka gossar)
• 1939: Vanhan kujan sävel (Melodin från Gamla Sta’n)
• 1940: He saivat potkut (Karusellen går)
• 1940: Monnit maahan (Beredskapspojkar)
• 1942: 3 iloista hupsua (Tre glada tokar)
• 1943: Taiteilija (Aktören, myös toisena käsikirjoittajana)
• 1944: Sten Stensson tulee kaupunkiin (Sten Stensson kommer till stan)
• 1945: Sinitakkeja (Blåjackor, myös toisena käsikirjoittajana)
• 1946: Rahaa (Pengar – en tragikomisk saga)
• 1946: Sten Stenssonin paluu (Ballongen, myös ohjaus ja käsikirjoitus)
• 1949: Hulluus huipussaan (Hur tokigt som helst)
• 1949: Pommi ihanneisänä (Pappa Bom)
• 1952: Pommi lentäjänä (Flyg-Bom, myös toisena käsikirjoittajana)
• 1953: Pölkkypää Pommi (Dumbom, myös ohjaus ja käsikirjoitus)
• 1953: Poppe yksityisetsivänä (Dansa min docka, myös toisena käsikirjoittajana)
• 1955: Neropatti panttilainakonttorissa (Stampen)
• 1955: Neropatti ja kauhukakarat (Ljuset från Lund)
• 1957: Seitsemäs sinetti (Det sjunde inseglet)
• 1960: Paholaisen silmä (Djävulens öga)
• 1963: Yllättäen alamaailmaan (Sten Stensson kommer tillbaka, myös toisena käsikirjoittajana)

Lähteet

• Hämäläinen, Timo: Ruotsin vakava Chaplin nauratti suurta yleisöä. Helsingin Sanomat, 30.6.2000, s. A 14. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta

• Sven Tollin, Poppe!: en bok om en clown, Höganäs: Wiken 1988 SIBN 91-7024-483-9
• Berit Carlberg, Med Poppe - har jag skrattat mig till lönen Helsingborg]: NordJem 1991 ISBN 91-7482-028-1
• Gaby Wigardt Poppe i ljus och mörker, Stockholm: Svenska Förlaget 1998 ISBN 9177384806