Nils Håkansson
Nils Åke Håkansson (20. joulukuuta 1900 Vaasa – 11. maaliskuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen Etsivän Keskuspoliisin ja sen seuraajan Valpon palveluksessa ollut etsivä.[1][2]
Håkansson tuli Etsivän Keskuspoliisin palvelukseen vuonna 1922. Hän oli välillä 1926–1931 Ab Byggekonomin palveluksessa, kunnes tuli 1931 etsivän keskuspoliisiin nuoremmaksi rikoskonstaapeliksi ja myöhemmin Valpossa etsiväksi. Örnulf Tigerstedtin mukaan Håkanssonilla oli merkittävä osuus vuoden 1933 suuren vakoilujutun selvittämisessä.[2][3]
Håkansson haavoittui vakavasti vatsaan 6. tammikuuta 1942 Valpon päämajassa Ratakadulla, kun sinne tuotu samana aamuna Sörnäisessä sijaitsevasta Marjatan talosta pidätetty kommunisti Martti Koivistoinen veti esiin vaatteisiinsa kätkemänsä espanjalaisen sotilaspistoolin, jolla hän ampui kahta etsivää ja yritti osua myös autonkuljettajaan. Koivistoinen pääsi pakenemaan, mutta hänet pidätettiin seuraavana päivänä Kumpulasta. Håkansson kuoli saamiinsa vammoihin 1. sotasairaalassa maaliskuussa 1943. Koivistoinen tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Helsingin lääninvankilan pihalla 16. helmikuuta 1943.[2][4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kuolinasiakirja: Håkansson, Nils Åke
- ↑ a b c För fosterlandet, Hufvudstadsbladet, 13.3.1943, nro 70 (2. painos), s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Örnulf Tigerstedt : Vastavakoilu iskee, Otava 1943 (Internet Archive), alkusanat s. 6-7
- ↑ Kaatuneiden henkilöasiakirjat > Kantakortit > Kantakortit Huikko - Jokelainen > Håkansson Nils Åke, 20.12.1900
- ↑ Jukka Rislakki : Maan alla: Vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944, Saga Egmont 2021, luku Urho, lempi ja martti (Google-kirjat linkki