Nilotinibi
| |
| |
Nilotinibi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-metyyli-N-[3-(4-metyyli-imidatsol-1-yyli)-5-(trifluorimetyyli)fenyyli]-3-[(4-pyridin-3-yylipyrimidin-2-yyli)amino]bentsamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C28H22N7F3O |
| Moolimassa | 529,526 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 15 h[1] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
D(US) |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Nilotinibi (C28H22N7OF3) on heterosyklinen aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä leukemian hoitoon. Nilotinibin on kehittänyt Novartis.
Vaikutusmekanismi ja käyttö muokkaa
Nilotinibi on tyrosiinikinaasientsyymin inhibiittori. Yhdiste sitoutuu syöpäsolujen tyrosiinikinaasiin ja estää syöpäsolujen kasvua. Lääkeaine hyväksyttiin Yhdysvalloissa imatinibille resistentin kroonisen myelooisen leukemian hoitoon vuonna 2007. Teholtaan nilotinibi on hieman imatinibia tehokkaampi ja vaikuttaa nopeammin. Vuonna 2012 nilotinibin myynnin arvo oli noin miljardi Yhdysvaltain dollaria.[1][2][3][4]
Haittavaikutukset muokkaa
Yleisimmät nilotinibin aiheuttamat haittavaikutukset ovat väsymys, pääkipu, huonovointisuus ja ihottuma. hieman harvinaisempia ovat ummetus, ripuli ja lihaskrampit. Yhdiste pidentää sydämen QT-aikaa. Nilotinibi voi myös aiheuttaa valtimotautia.[2][4][5]
Synteesi muokkaa
Nilotinibin synteesin ensimmäisessä vaiheessa etyyli-3-amino-4-metyylibentsoaatti reagoi syanamidin kanssa muodostaen guanidiinijohdannaisen. Tämä välituote reagoi enamiineihin kuuluvan 3-(dimetyyliamino)-1-(3-pyridinyyli)-2-propen-1-onin kanssa pyrimidiinirenkaan. Seuraavassa vaiheessa tämän tuotteen esteriryhmä reagoi 3-bromi-5-(trifluorimetyyli)aniliinin ja 4-metyyli-imidatsolin reaktiotuotteen kanssa nilotinibiksi.[3][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Nilotinib DrugBank. Viitattu 11.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Georg F. Weber: Molecular Therapies of Cancer, s. 175-176. Springer, 2015. ISBN 978-3-319-13277-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2016). (englanniksi)
- ↑ a b Axel Kleemann: Protein Kinase Inhibitors, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 11.10.2016
- ↑ a b Kari Remes: Hematologia. Duodecim, 2010, 126. vsk, nro 18, s. 2107. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2023.
- ↑ Kari Remes: Hematologia. Duodecim, 2012, 128. vsk, nro 2, s. 131. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2023.
- ↑ Daniel Lednicer: Antineoplastic Drugs, s. 139. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 9781118892558. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.10.2016). (englanniksi)