Nikolai Muravjov-Amurski
Nikolai Nikolajevitš Muravjov-Amurski (ven. Николай Николаевич Муравьёв-Амурский; 23. elokuuta (J: 11. elokuuta) 1809 Pietari – 30. marraskuuta (J: 18. marraskuuta) 1881 Pariisi) oli tutkimusmatkailija, diplomaatti ja Venäjän kaukoidän kuvernööri, joka pyrki vakiinnuttamaan Venäjän aseman Kaukoidässä niin Japanin kuin Kiinankin suhteen. Hänet nimitettiin kenraalikuvernööriksi 1847,[1] ja hän lähetti venäläisen laivan tutkimaan Amur-joen suuta sekä Sahalinia 1849. Muravjovin myötävaikutuksesta Vladivostok vallattiin Kiinalta Venäjän alueeksi[2] ja perustettiin Habarovsk.
Miàojiēn kaupunki nimettiin Nikolajevskiksi, ja alus purjehti Sahalinille ottamaan vahvistamaan, että alue kuului Venäjälle. Toukokuussa 1854 Muravjovilla oli Amurilla 70 alusta. Muravjov torjui mantšuvaltuutetun Hu Sun-bunin vastalauseet alueelle tunkeutumisesta ja ehdotti Aleksanteri II:lle myös Ulko-Mongolian ottamista Kiinan etupiiristä Venäjälle. Vuonna 1855 Muravjov saapui jälleen Amurille, nyt 130 aluksen ja 3 000 sotilaan kanssa.
Silloin voimassa ollut Venäjän ja Kiinan välinen raja oli määritelty Nertšinskin rauhansopimuksella vuonna 1689. Ensimmäinen venäläinen asutusaalto alueelle toteutui 1600-luvulla, kun perustettiin Ohotsk (1647), Anadirski (1649), Nertšinsk (1654), Udskin (1679) ja muita kasakkayhteisöjä.
Syyskuussa 1855 mantšuvaltuutettu Fu Nijanga meni Kuotunduniin valvomaan Nertšinskin sopimusta. Muravjovin mukaan Amur-joki oli Venäjän alueella, ja hän lupasi tulla kolmannen kerran laivoillaan Amurille seuraavana vuonna. Tammikuussa Jilinissä oleva mantšukenraali Jiang-zhun ei saanut keisarilta pyytämiään 2000 sotilasta Etelä-Kiinasta vahvistukseksi ja Muravjov saatoi tulla kolmannen kerran laivoineen Amurille. Jälleen perustettiin muutamia siirtokuntia Amurin pohjoisrannalle. Neljännen kerran Muravjovin johtamat kasakat saapuivat alueelle 1857 ja valloittivat Hailanpaon, asettuivat aseineen Aiguniin sekä ilmoittivat, että Amurin pohjoisrannalla olevien kiinalaisten tuli muuttaa etelärannalle, mikäli eivät haluaisi elää venäläisten alamaisina.
Keväällä 1858 tultuaan Amurille Muravjov sotilaineen vaati viidennen kerran Kiinan mantšuhallitusta tunnustamaan Venäjän läsnäolo Amurin pohjoispuolella. Kenraali Ji-shan tuli Qiqiharista Aiguniin neuvottelemaan asiasta, mutta Muravjov kieltäytyi tapaamasta häntä ennen kuin britit ja ranskalaiset olisivat tulleet Dagukoun linnoitukseen lähellä Tianjinia. Venäläiset painostivat Ji-shania Amurilta ja Ussurilta korostaakseen, että ranskalaiset ja brittiläiset voivat edetä pidemmälle. Neuvottelukierrosten jälkeen Muravjov esitti uhkavaatimuksen Ji-shanille 26. toukokuuta 1858. Ji-shan esitti vastatarjouksena venäläisten esittämään Britannian ja Ranskan uhkaan, että kiinalaiset voisivat ylittää joen ja tulla Nertšinskiin asti samalla tavalla. Muravjov poistui neuvotteluista. Venäläiset hyökkäsivät väestöä vastaan Hailanpaossa ja Ji-shanin oli 28. toukokuuta 1858 allekirjoitettava Aigunin sopimus, mikä merkitsi noin 600 000 neliökilometrin laajuisen alueen siirtymistä Venäjälle Amurin pohjoispuolella sekä Ussuri-joen ja meren välisen alueen yhteishallintoa Kiinan kanssa. 2. kesäkuuta 1858 Muravjov nimesi Hailanpaon Blagoveštšenskiksi, hyvien uutisten kaupungiksi. Aleksanteri II vahvisti tämän 5. kesäkuuta juliaanisen kalenterin mukaan.
Muravjovista tuli Amurin kreivi[1] ja hän sai nimen Muravjov-Amurski aikaansaannostensa vuoksi.
7. syyskuuta 1858 Muravjov-Amurski lähetti venäläiset laivat Ussurille ja ilmoitti päivien kuluessa, että myös Aigunin sopimuksessa mainittu yhteishallinta-alue Ussuri-joelta merelle, 400 000 neliökilometriä, oli siirtynyt Venäjän hallintaan.
Vuonna 1859 mantšuhovi kieltäytyi tunnustamasta mantšuvaltuutettu Ji-hsanin allekirjoittamaa Aigunin sopimusta. Koska ranskalaiset ja britit olivat Dakokoussa ja koska Venäjä oli saanut kiinalaiset myöntämään samat etuudet, jotka oli myönnetty ranskalaisille ja briteille myös venäläisille, oli kiinalaisten 14. marraskuuta 1859 allekirjoitettava Tianjinin erityissopimus samanlaisten oikeuksien myöntämiseksi myös venäläisille.
Asia vahvistettiin Pekingin rauhansopimuksella, jonka mukaan Ussurin ja Japaninmeren välinen alue, muun muassa Vladivostok, siirtyivät Venäjän hallintaan.
Muravjovin kausi kuvernöörinä päättyi vuonna 1861.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Muravjov Amurski, Nikolaj Nikolajevič Proleksis. Viitattu 28.8.2019. (kroatiaksi)
- ↑ Nikolay Nikolayevich Amursky, Graf Muravyov Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.8.2019.