Nikkelioksalaatti
Nikkelioksalaatti (C2O4Ni) on nikkeli- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden nikkeliyhdisteiden ja hienojakoisen metallisen nikkelin valmistukseen.
| Nikkelioksalaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2O4Ni |
| Moolimassa | 146,71 |
| Ulkomuoto | Vaalean vihreää kiteistä ainetta |
| Sulamispiste | Hajoaa ennen sulamispistettään |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa nikkelioksalaatti on vaalean vihreää kiteistä ainetta. Yhdiste esiintyy yleisimmin kidevedellisenä dihydraattina (C2O4Ni·2H2O), josta saadaan kidevedetöntä nikkelioksalaattia kuumennettaessa alennetussa paineessa 150 °C:n lämpötilaan. Nikkelioksalaatin dihydraatilla on kaksi kidemuotoa, jotka ovat alkeiskopiltaan monokliininen α-muoto ja ortorombinen β-muoto. Nikkelioksalaatti on veteen liukenematonta, mutta liukenee happoliuoksiin sekä komplekseja muodostaen ammoniakin tai ammoniumsuolojen liuoksiin. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa ensin noin 300 °C:n lämpötilassa metalliseksi nikkeliksi ja hiilidioksidiksi ja voimakkaammin kuumennettaessa nikkelioksidiksi.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Nikkelioksalaattia voidaan valmistaa saostamalla liukoisten nikkelisuolojen vesiliuoksista alkalimetallien oksalaattisuoloilla tai oksaalihapolla.[2]
- Ni2+ + C2O42- → C2O4Ni
Nikkelioksalaattia käytetään erittäin puhtaan ja hienojakoisen katalyytiksi soveltuvan nikkelijauheen valmistamiseen kuumentamalla. Aineesta voidaan valmistaa myös muita nikkeliyhdisteitä kuten nikkelioksidia tai nikkelikarbonyyliä.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 24.8.2016
- ↑ a b c Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 24.8.2016
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–78. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.8.2016). (englanniksi)
- ↑ Federico J. Mompean,Myriam Illemassène: Chemical Thermodynamics of Compounds and Complexes of U, Np, Pu, Am, Tc, Se, Ni and Zr With Selected Organic Ligands, s. 190. Elsevier, 2005. ISBN 9780080457529. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.8.2016). (englanniksi)