Niilo Sario
Niilo Nikolai Sario (30. huhtikuuta 1895 Naantali – 30. joulukuuta 1963)[1] oli suomalainen sotilas, kenraalimajuri vuodesta 1953.[2]
Sario osallistui vapaussotaan 1918, valmistui kadettikoulusta 1920, merisotateknilliseltä kurssilta 1926 ja Sotakorkeakoulusta 1929 (ye-upseeri 1931). Hän toimi vuosina 1918-1924 nuorempana upseerina, patterin päällikkönä ja toimistopäällikkönä 1918-1924. Rannikkotykistön väliaikaisena esikuntapäällikkönä hän työskenteli 1924-1926. Patterin päällikkönä ja patteriston komentajana hän palveli 1926-1930. Merivoimien esikunnassa ja yleisesikunnassa hän työskenteli toimistopäällikkönä 1930-1939.[2]
Talvisodan alettua hän jatkoi päämajassa toimistopäällikkönä 1939-1941. Jatkosodassa hän toimi Uudenmaan rannikkoprikaatin komentajana 1942-1944 ja Suomenlinnan rannikko-linnakkeiston komentajana ja Suomenlinnan linnoituspiirin päällikkönä vuodesta 1944 alkaen.[2] Rannikkotykistörykmentti 1:n komentajana hän oli 1952-1953 ja vuosina 1953–1955 hän komensi Uudenmaan sotilaslääniä.[2][1] Hän oli Sotahistoriallisen Seuran puheenjohtaja vuodesta 1955.[3]
Ylennykset: vänrikki 1918, luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1928, everstiluutnantti 1938, eversti 1942, kenraalimajuri 1953.[2]
Julkaisuja muokkaa
Nimellä N. Sario:
Lähteet muokkaa
- ↑ a b In memorian - kenraalimajuri Niilo N Sario. Rannikon Puolustaja, huhtikuu 1964, 7. vsk, nro 1, s. 2. Helsinki: Rannikkotykistön upseeriyhdistys. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.3.2013.
- ↑ a b c d e Kuka kukin on 1954
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 1079
- ↑ Viite julkaisuun
- ↑ Viite julkaisuun