Niilo Heino

suomalainen elokuvaaja ja elokuvaohjaaja

Niilo Olavi Heino (23. lokakuuta 1927 Helsinki30. toukokuuta 2005) oli suomalainen elokuvaaja, elokuvaohjaaja ja elokuvien leikkaaja, joka tunnetaan erityisesti lyhytelokuvistaan ja tekemistään monista uutiskatsauksista.[1]

Henkilöhistoria

muokkaa

Niilo Heinon vanhemmat olivat Kustaa Adolf Heino ja Aleksandra Tähtinen, ja puoliso vuodesta 1951 Hilkka Liisa Salminen. Heino oli Finlandia-Kuva Oy:n kuvausharjoittelija ja kamera-assistentti 1944–1946 ja Suomi-Filmi-yhtiön kamera-assistentti, operatööri, elokuvaaja, leikkaaja, lyhytkuvaohjaaja 1946–1966 ja lyhytkuvaosaston päällikkö 1966–1978. Yhteensä hän ohjasi, kuvasi ja leikkasi yli 300 lyhytelokuvaa ja uutiskatsausta. Heino sai Parhaan lyhytelokuvan Jussin lisäksi useita muita kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja teoksistaan. Heinon elokuviin kuului myös merkittäviä kansatieteellisiä dokumenttielokuvia ja hän osallistui elokuvaajana useisiin presidentti Urho Kekkosen tekemiin valtiovierailuihin. Taiteilijaeläke Heinolle myönnettiin 1978.[1][2]

Heinon lyhytelokuvia

muokkaa
  • Linja-auto. Maanteiden kiitäjä, 1950
  • Loistavia tuloksia - Suomi-Ranska, 1951
  • Kadetista upseeriksi, 1952
  • Runoilijan tie, 1953
  • Saarijärvi pala Suomea - kappale sydäntä sen, 1954 (Jussi-palkintoehdokas)
  • Suomen urheilun isä, 1954
  • Sanoma kaikkien kuultavaksi, 1955
  • Ei ole Vuoksen voittanutta, 1956 (Suomen ensimmäinen Eastmancolor-värielokuva)
  • Terijokelaiset Kannaksella, 1956
  • Rantojemme vartijat, 1957
  • Lohipato, 1958
  • Unnekiven apajalla, 1959
  • Karhijärven liistekatiska, 1959
  • Tyko Sallisen muisto, 1959
  • Joulukuun 6. 1960, 1960
  • Schauman Birch Plywood, 1961
  • Suomenniemen Talvea - Syksyä - Kesää, 1962
  • Kirjailijan kaksi elämänpiiriä 1963
  • Tuntemattoman lahja, 1963
  • Savesta - raudasta, 1964
  • Jää-Ice, 1964
  • Paimenmajalla, 1965
  • Viikon seitsemän päivää, 1967
  • Pystystä pinoon, 1968
  • Helsingin kaupunginteatteri, 1968
  • Suomalaista öljynjalostusta, 1970
  • Sahti, 1971
  • Terva, 1975
  • Ydinsähköä Loviisasta, 1977
  • Näin syntyi kuvaputkitehdas Valco, 1978

Palkintoja

muokkaa
  • Hopeamitali, Rooma, 1962 (Yhteistyötä ja saavutuksia)
  • Kunniakirja, Cannes, 1963 (Tuntemattoman lahja)
  • Kultamitali, Madrid, 1963 (Veitsiluoto)
  • Jussi-patsas, 1963 (Veitsiluoto)
  • Kirkon elokuvapalkinto, 1964 (Savesta - raudasta)
  • Kultamitali, Marseilles, 1965 (Sydän: Suomen kasvot)
  • Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1967 (Valtiovierailu Tunisiaan)

Lähteet

muokkaa
  1. a b Tykkyläinen, Lauri: Niilo Heino Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.7.2013. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 31.3.2024.
  2. Sahtia ja Naisen kuvioita. Helsingin Sanomat, 6.10.1971, nro 270, s. 9. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.03.2024. (ei-vapaa)

Aiheesta muualla

muokkaa