Wikipedia

Niilo Halonen (jääkiekkoilija)

suomalainen jääkiekkoilija
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoilijaa. Mäkihyppääjästä kertoo artikkeli Niilo Halonen.

Niilo Ensio Halonen[3] (s. 15. heinäkuuta 1998 Loppi) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa SM-liigajoukkue Vaasan Sportissa.[4]

Niilo Halonen
Henkilötiedot
Syntynyt15. heinäkuuta 1998 (ikä 26)
Loppi, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Nippe[1]
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 188[2] cm
Paino 81[2] kg
Seura
Seura Sport
Sarja SM-liiga
Pelinumero 35
Pelaajaura
Pääsarjaura 2017–
Aik. seurat HIFK (SML)
Jokipojat (Mestis)
KooKoo (SML)
Västerås IK (HA)

Ura

muokkaa

Seuraura

muokkaa

Halonen on Riihimäen Kiekko-Nikkareiden kasvatti. Hän siirtyi 15-vuotiaana Jokereihin kaudeksi 2013–2014. Kauden 2014–2015 päätteeksi Halonen palkittiin B-nuorten SM-sarjan parhaana maalivahtina Jarmo Myllys -palkinnolla ja valittiin tähdistökentälliseen. Kaudella 2015–2016 hän toimi Jokereiden A-nuorten pääasiallisena kakkosmaalivahtina Joona Voutilaiselle ja pelasi 15 runkosarjaottelua. Halonen pelasi yhtä monta ottelua myös seuran B-nuorissa.[4]

Toukokuun 2016 lopulla Halonen teki kaksivuotisen SM-liigasopimuksen Helsingin IFK:n kanssa.[5] Hän aloitti kauden 2016–2017 joukkueen kolmosmaalivahtina sekä A-nuorten ykkösmaalivahtina. Halonen puki kauden aikana lähinnä Niklas Bäckströmin loukkaantumisten myötä kymmeneen SM-liigan runkosarja- ja yhteen Mestarien liigan otteluun.[6] Hän sai kuitenkin myös peliaikaa kahdessa SM-liigaottelussa ja teki liigadebyyttinsä 21. tammikuuta 2017 vieraissa Pelicansia vastaan. Halonen vaihdettiin ottelussa HIFK:n maalille Kevin Lankisen tilalle ajassa 33.14, kun Pelicans johti ottelua jo lukemin 6–1. Hän torjui ottelussa 11 kertaa ja päästi kaksi maalia. HIFK hävisi ottelun lopulta lukemin 8–3.[7] Ensimmäisen SM-liigaottelunsa aloittavana maalivahtina Halonen pelasi 14. helmikuuta 2017 Tampereen Ilvestä vastaan. Hän torjui HIFK:n 1–4-tappioon päättyneessä ottelussa 24 kertaa ja päästi kolme maalia. Seppo Pakola valitsi Halosen ottelun Alumnien tähtien kolmostähdeksi.[8]

Myös kauteen 2017–2018 Halonen lähti niin ikään HIFK:n kolmosmaalivahtina Kevin Lankiselle ja Niklas Bäckströmille. Hän aloitti kautensa seuran A-nuorissa, jossa Halonen voitti SM-pronssia. Hän pelasi HIFK:n miesten joukkueessa kaksi Mestarien liigan ottelua. Halonen torjui ensimmäisen nollapelinsä miesten pääsarjatasolla 3. lokakuuta 2017 vieraissa puolalaista Cracovia Krakówia vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–6-voittoon päättyneessä ottelussa 16 kertaa.[9] Halonen pelasi kauden aikana miesten pelejä myös viisi ottelua lainalla Mestis-joukkue Savonlinnan Pallokerhossa helmikuussa 2018.[4] Toukokuussa 2018 hän teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[10]

Toukokuussa 2018 HIFK lainasi Halosen alustavasti kauden 2018–2019 kattavalla sopimuksella uuteen yhteistyöseuraansa, Mestis-joukkue Jokipoikiin.[11] Hänet äänestettiin sarjan lokakuun 2018 kuukauden kentälliseen.[12] Tammikuussa 2019 HIFK ja Jokipojat lainasivat Halosen kuuden ottelun ajaksi KooKoon SM-liigajoukkueeseen paikkaamaan Juha Järvenpään loukkaantumista.[13] Hän sai siellä torjuntavastuuta kolmen ottelun verran.[4]

Huhtikuussa 2019 HIFK vuokrasi Halosen koko kauden 2019–2020 kattavalla sopimuksella KooKoohon.[14] Hän jäi varsin selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Henrik Haukelandille ja sai tililleen 14 runkosarjaottelua. Kaudeksi 2020–2021 Halonen palasi lainaltaan HIFK:hon.[15] Hän teki läpimurtonsa SM-liigatasolle,[16] vaikkakin Halonen jäi kakkoseksi Frans Tuohimaalle. Hän pelasi 18 runkosarjaottelua torjuen 11 voittoa ja yhden nollapelin. Halonen torjui SM-liigauransa ensimmäisen nollapelin 12. tammikuuta 2021 vieraissa Mikkelin Jukureita vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 17 kertaa.[17] Halonen ei kuitenkaan saanut peliaikaa pudotuspeleissä. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[4] Toukokuussa 2021 Halonen teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[18]

Kaudella 2021–2022 Halonen jakoi runkosarjassa varsin tasaisesti HIFK:n torjuntavastun Michael Garteigin kanssa. Hän pelasi 27 ottelua torjuen 17 voittoa. Garteigin kauden päätyttyä loukkaantumisen vuoksi runkosarjan lopulla Halonen nousi HIFK:n vastuunkantajaksi pudotuspeleissä, jossa hän ei kuitenkaan noussut odotetulle tasolle ja Halosen torjuntaprosentiksi jäi 88,1%.[4][19] Kauteen 2022–2023 hän lähti HIFK:n ykkösmaalivahtina parinaan Roope Taponen. Halonen pelasi kauden 19 runkosarjaottelustaan kuusi ensimmäistä syyskuussa, mutta hän kuitenkin esiintyi epävarmasti ja päästi niissä 17 maalia. Kauden edetessä Halonen jäi selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Taposelle.[20] Jatkoaika.com-verkkolehden toimittaja Veikko Nurmisen mukaan hänen henkinen puolensa oli mahdollisesti koetuksella.[21] Halonen edusti HIFK:ta kauden aikana myös Spengler Cupissa.[4]

Halonen siirtyi kaudeksi 2023–2024 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskan-joukkue Västerås IK:hon.[22]

Kauden 2024–2025 kynnyksellä syyskuussa 2024 Halonen palasi SM-liigaan ja hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Vaasan Sportiin.[23]

Maajoukkueura

muokkaa
Mitalit
Maa:   Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
  Kultaa Yhdysvallat 2016 jääkiekko

Halonen edusti Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2018, jolloin hän toimi lähinnä joukkueen kolmosmaalivahtina ja puki vain yhteen otteluun. Halonen edusti Suomea myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2016, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.[4] Halonen lähti turnaukseen joukkueensa kolmosmaalivahtina ja puki turnauksen aikana neljään otteluun, kolmeen jälkimmäiseen Leevi Laakson sairastuttua ennen puolivälieriä. Hän ei kuitenkaan saanut peliaikaa.[6]

Halonen pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2015, jolloin hän toimi lähinnä Suomen kakkosmaalivahtina Severi Isokankaalle ja pelasi vain yhden ottelun. Halonen edusti myös Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla vuonna 2015, jolloin hän voitti pronssia. Yhteensä Halonen on pelannut yhdeksän nuorten ja viisi poikien maaottelua.[4]

Halonen valittiin ensimmäisen kerran Suomen A-maajoukkueeseen vuoden 2021 Channel One Cupiin.[24] Hän pukeutui turnauksessa kahteen otteluun, mutta Halonen jäi kuitenkin ilman peliaikaa.[6]

Muuta

muokkaa

Halosen isoveli Jesse on entinen alempien sarjojen jääkiekkomaalivahti.[25]

Tilastot

muokkaa
    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
2015–2016 Jokerit A-SM 15 29 1.91 93,1 – – – – – – – –
2016–2017 HIFK A-SM 33 81 2.42 89,8 7 21 3.35 89,8
HIFK SM-liiga 2 0 1 0 85 5 0 3.55 87,5 – – – – – – – –
2017–2018 HIFK A-SM 33 69 91,4 11 25 2.27 91,8
SaPKo Mestis 5 2 0 0 123 6 0 1.20 88,7 – – – – – – – –
2018–2019 Jokipojat Mestis 33 15 11 7 1978 88 2 2.67 90,5 5 1 4 253 17 0 3.40 85,3
KooKoo SM-liiga 3 0 2 1 182 8 0 2.67 91,1 – – – – – – – –
2019–2020 KooKoo SM-liiga 14 5 2 2 639 26 0 2.44 89,0 – – – – – – – –
2020–2021 HIFK SM-liiga 18 11 4 2 1038 37 1 2.14 90,0 – – – – – – – –
2021–2022 HIFK SM-liiga 27 17 4 4 1483 56 1 2.27 88,8 7 3 3 383 18 0 2.82 88,1
2022–2023 HIFK SM-liiga 19 5 8 4 1034 53 1 3.08 85,3 1 0 0 37 1 0 1.65 94,7
2023–2024 Västerås IK Allsvenskan 39 18 20 0 2187 113 1 3.10 89,2 – – – – – – – –

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Niilo Halonen - HIFK hifk.fi. Oy HIFK Hockey AB. Arkistoitu 13.1.2021. Viitattu 12.1.2021.
  2. ↑ a b Tilastot liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.1.2021.
  3. ↑ Urheilukoulun talvilajien urheilijat on valittu maavoimat.fi. 27.2.2018. Puolustusvoimat. Viitattu 19.5.2018.
  4. ↑ a b c d e f g h i Niilo Halonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  5. ↑ HIFK kiinnitti alle 18-vuotiaiden maailmanmestareita - nappasi maalivahtilupauksen Jokereista Jatkoaika.com. 30.5.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.7.2016.
  6. ↑ a b c Niilo Halonen Eurohockey.com. (englanniksi)
  7. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 21.1.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 22.1.2017.
  8. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 21.1.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 14.2.2017.
  9. ↑ Matches championshockeyleague.com. 3.10.2017. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  10. ↑ HIFK:n tulevan kauden joukkue selvillä - haaviin ui isoja kaloja Jatkoaika.com. 2.5.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2018.
  11. ↑ HIFK ja Jokipojat yhteistyöhön – helsinkiläisseura tarjoaa nuorille pelaajilleen Mestis-vaihtoehdon Joensuussa is.fi. 14.5.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.9.2024.
  12. ↑ Mestiksen kuukauden kentällinen valittu mestis.fi. 1.11.2018. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 2.11.2018.
  13. ↑ KooKoo lainaa Niilo Halosen kookoo.fi. 24.1.2019. KooKoo Hockey Oy. Viitattu 25.4.2019.
  14. ↑ KooKoo täydensi tulevan kauden maalivahtiosastonsa - Salminen jatkaa, Halonen lainalle Kouvolaan Jatkoaika.com. 29.4.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.4.2019.
  15. ↑ Pärnänen, Antti: Superlupaus Brad Lambert jatkaa 2 vuotta HIFK:ssa – Myös tähtihyökkääjät Jere Sallinen ja Ville Leskinen jatkavat Jatkoaika.com. 6.4.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.4.2020.
  16. ↑ Niilo Halonen pelaa läpimurtokauttaan hifk.fi. 20.1.2021. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 17.6.2021.
  17. ↑ Jukurit - HIFK, 12.1.2021 liiga.fi. 12.1.2021. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 12.1.2021.
  18. ↑ Mesikämmen, Jani: HIFK sorvasi tukun avainpelaajien jatkosopimuksia – Joonas Lyytinen ja ruotsalaiskaksikko tulevan kauden kulmakiviä Jatkoaika.com. 14.5.2021. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.6.2021.
  19. ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:n pelaaja-arviot 2021–22: Jere Innala ei säikähtänyt Stadin kirkkaita valoja Jatkoaika.com. 7.5.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.5.2022.
  20. ↑ Savonen, Ilari: Tässä on mies, joka lopetti puheet HIFK:n suurimmasta ongelmakohdasta MTVuutiset.fi. 13.10.2022. Telia Company AB. Viitattu 24.5.2023.
  21. ↑ Nurminen, Veikko: HIFK:n pelaaja-arviot 2022–23: Nuoria onnistujia ja välieräsarjassa alisuorittaneita kärkihyökkääjiä Jatkoaika.com. 3.5.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.5.2023.
  22. ↑ Seppä, Lassi: Niilo Halosen ura jatkuu Allsvenskanissa − "Etsin uutta alkua" Jatkoaika.com. 9.5.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 24.5.2023.
  23. ↑ Niilo Halonen vahvistamaan Sportia täksi kaudeksi vaasansport.fi. 2.9.2024. Hockey-Team Vaasan Sport Oy. Viitattu 2.9.2024.
  24. ↑ Mennander, Pasi: Leijonat Channel One Cupiin tällä joukkueella tulospalvelu.leijonat.fi. 8.12.2021. Suomen Jääkiekkoliitto ry – Finlands Ishockeyförbund rf. Viitattu 22.12.2021.
  25. ↑ Jesse Halonen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Sport – SM-liiga

1 Härkönen | 4 Tiihonen | 5 Karppinen | 6 Karjalainen (A) | 11 Hjalmarsson (A) | 12 Stråka | 15 Vesala | 16 Johnsson | 17 Stålberg (C) | 22 Lang | 24 Levänen | 25 Holmström | 28 Sundstöm (A) | 31 Huhtamaa | 35 Halonen | 37 Leppänen | 40 Mattsson | 50 Hietanen (A) | 52 Rantakari | 53 Aarnio | 55 Hult | 63 Heikkinen | 64 Rantanen | 71 Nieminen | 72 Piipponen | 79 Hanzl | 86 Kerkkänen | 88 Miketinac | 91 Andersson | 95 Svoboda | -- Mottard
Päävalmentaja Hahl • Valmentaja Grönvall • Valmentaja Nukari • MV-valmentaja / joukkueenjohtaja Lipsanen • Fysiikkavalmentaja Annala

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niilo_Halonen_(jääkiekkoilija)&oldid=22610008”