Avaa päävalikko
Nifurtimoksi
Nifurtimoksi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(E)-N-(3-methyl-1,1-diokso-1,4-tiatsinan-4-yyli)-1-(5-nitrofuran-2-yyli)metaani-imiini
Tunnisteet
CAS-numero 23256-30-6
ATC-koodi P01CC01
PubChem 6842999
Kemialliset tiedot
Kaava C10H13N3O5S 
Moolimassa 287,304
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 180–182 °C (356–360 °F) [1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus Alhainen
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 3 h[2]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Nifurtimoksi (C10H13SN3O5) on nitrofurantoiinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä Chagasin taudin ja unitaudin hoitamiseen.[2][3][4][5] Nifurtimoksi kuuluu WHO:n tärkeimpien lääkeaineiden listalle[6].

Ominaisuudet ja käyttökohteetMuokkaa

Huoneenlämpötilassa nifurtimoksi on kellanoranssia kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta.[1]

Nifurtimoksi tehoaa Trypanosoma-suvun alkueliöihin muun muassa Chagasin tautia aiheuttavaan T. cruzi-alkueläimiin ja unitautia aiheuttaviin alkueläimiin T. brucei gambiensis ja T. b. rhodesiensis. Eläinlääketieteessä sitä käytetään koirien T. cruzi-infektion hoitoon. Lääkeaine tehoaa sekä solujen ulkopuolella verenkierrossa oleviin loisioihin että solun sisään päässeisiin alkueläimiin. Nifurtimoksin vaikutusmekanismi perustuu reaktiivisten radikaalien kuten superoksidi-, hydroperoksidi- ja hydroksyyliradikaalien muodostamiseen. Nämä radikaalit muun muassa inhiboivat alkueläinten trypanotionireduktaasin toimintaa ja vaikuttavat muihinkin solujen toimintoihin alkueläimille haitallisesti. Chagasin taudissa yhdistettä käytetään akuutin vaiheen hoitamiseen ja annostus on 8–10 mg/kg neljän kuukauden ajan. Taudin krooniseen vaiheeseen nifurtimoksi ei tehoa. Unitaudin hoidossa lääkettä käytetään yksinään T. b. gambiensis-alkueläininfektiossa ja yhdessä eflornitiinin kanssa, kun taudin aiheuttaa T. b. rhodesiensis.[2][3][4][5][7][8]

HaittavaikutuksetMuokkaa

Nifurtimoksin aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleisiä ja monet potilaista joutuvat keskeyttämään hoidon niiden takia. Tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat ihottuma, painonlasku, huonovointisuus, ripuli, anoreksia, unettomuus, maksan toiminnan häiriöt ja vaikutukset keskushermostoon, kuten kouristuskohtaukset, polyneuropatia ja parestesia. Chagasin tautiin voidaan käyttää lääkkeenä myös bentsnidatsolia, mutta silläkin on useita vaikeita haittavaikutuksia.[4][5][9]

ValmistusMuokkaa

Nifurtimoksin synteesin ensimmäisessä vaiheessa 2-merkaptoetanoli reagoi propyleenioksidin kanssa emäksisissä olosuhteissa 2-hydroksietyyli-2-hydroksipropyylisulfidiksi, joka syklisoituu 2-metyyli-1,4-oksitiaaniksi kaliumvetysulfaatin vaikutuksesta. Seuraavassa vaiheessa tämä välituote hapetetaan sulfoniksi, joka reagoi hydratsiinin kanssa muodostaen 4-amino-3-metyylitetrahydro-1,4-oksitiaani-1,1-dioksidiksi. Tämä välituote muodostaa nifurtimoksia reagoidessaan nitrofurfuraalin kanssa.[8]

LähteetMuokkaa

  1. a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1123. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c Jeremy Farrar,Peter Hotez,Thomas Junghanss,Gagandeep Kang,David Lalloo,Nicholas J. White: Manson's Tropical Diseases, s. 618-619. Elsevier, 2012. ISBN 9780702053061. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.8.2015). (englanniksi)
  3. a b Daniel L. Klayman :Antiparasitic Agents, Antiprotozoals, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.8.2015
  4. a b c Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.8.2015
  5. a b c David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1094. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.8.2015). (englanniksi)
  6. WHO Model List of Essential Medicines 2013. WHO. Viitattu 18.8.2015. (englanniksi)
  7. Jim E. Riviere,Mark G. Papich: Veterinary Pharmacology and Therapeutics, s. 1157-1158. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 978-1-118-68590-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.8.2015). (englanniksi)
  8. a b Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 578-579. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.8.2015). (englanniksi)
  9. Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Antimicrobial Drugs, s. 2906-2907. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532725. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.5.2015). (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa