Nicholas Fiore
Nicholas Fiore (14. helmikuuta 1918 Port Coquitlam – 18. maaliskuuta 1979 London) oli kanadalainen huilisti.[1]
Fiore aloitti musiikin opiskelun isänsä, Pasquale Fioren johdolla. Pasquale oli amatöörimuusikko, joka opetti myös viulun- ja pianonsoittoa. Nicholas muodosti sisarustensa kanssa Fiore-kvintetin, joka esiintyi 1930-luvun puolessavälissä Vancouverin kirkoissa ja radiossa. Hänestä tuli vuonna 1939 Vancouverin sinfoniaorkesterin ensihuilisti. Noihin aikoihin hän opiskeli neljänä kesänä Mainessa William Kincaldin johdolla. Vuosina 1966 ja 1967 hän esiintyi Marlboron festivaalilla, jossa hän sai vuosina 1966–1969 valmennusta Marcel Moyselta.[1]
Vuosina 1952–1978 Fiore toimi Toronton sinfoniaorkesterin ensihuilistina, ja vuosina 1962–1975 hän oli Toronton puhallinkvintetin (sittemmin Toronto Windsin) jäsen. Hän opetti vuosina 1953–1978 Toronton ja vuosina 1978–1979 Länsi-Ontarion yliopistossa. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Robert Aitken, Suzanne Shulman ja Douglas Stewart.[1]
Fiore kantaesitti John Weinzweigin ensimmäisen divertimenton vuonna 1946 ja Harry Somersin teoksen 12 miniatyyriä 2. helmikuuta 1964. Hän levytti muiden muassa Gustav Holstin, Kent Kennanin, Lucio Agostinin ja Norma Beecroftin teoksia. Hän myös soitti folklaulaja Emma Caslorin levyillä.[1]