New Orleansin tyyli
New Orleansin tyyli tarkoittaa musiikissa ryhmässä tapahtuvaa jazz-tyylistä improvisointia. Tyyli kehittyi 1900-luvun alussa. Vaikka tyylin nimi on New Orleansin tyyli, ei sitä soitettu ensin New Orleansissa, vaan Chicagossa, Los Angelesissä sekä Richmondissa.[1]
Tyylille ominaista muokkaa
Tyylille ominaista on painotus kollektiiviselle improvisoinnille, eli kaikki bändin jäsenet soittavat samanaikaisesti vastavuoroisia koristeita. Tätä tapahtui varsinkin ensimmäisissä levytyksissä. Soittajille jaettiin kuitenkin myös sooloja ja säestysvastuita. Yhdelle soittajista, kuten trumpetistille, saatettiin antaa ikään kuin melodia samalla, kun esim. pasuuna ja klarinetti soittivat pienempään osaan jäävää, mutta silti tärkeää säestystä. Samaan aikaan esim. piano ja banjo soittivat sointuja säestäen soolosoittajaa.[1]
Monet journalistit käyttävät termiä New Orleansin tyyli kuvatakseen niitä mustia soittajia, jotka esiintyivät Chicagossa vuosina 1915-1930, sen jälkeen kun he olivat muuttaneet pois kotiseudultaan New Orleansista. Näitä soittajia olivat esimerkiksi trumpetisti Louis Armstrong ja klarinetisti Sidney Bechet. Varsinkin Armstrong ja Bechet auttoivat siirtämään painotuksen pois ryhmässä tapahtuvasta improvisaatiosta enemmän soolona tapahtuvaan improvisointiin. Tästä syntyi myöhemmin Dixieland-tyyli.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c New Orleans style | Description, Musicians, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)