Neitoperhonen

täpläperhosten heimoon kuuluva hyönteislaji
Tämä artikkeli kertoo perhosesta. Elokuvista katso täsmennyssivu Neitoperho.

Neitoperhonen (Aglais io[1]) on täpläperhosten heimoon kuuluva kulttuuriympäristöjen perhonen.

Neitoperhonen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Aitotäpläperhoset Nymphalinae
Tribus: Nymphalini
Suku: Aglais
Laji: io
Kaksiosainen nimi

Aglais io
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Inachis io
  • Nymphalis io
Katso myös

  Neitoperhonen Wikispeciesissä
  Neitoperhonen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Neitoperhosen siipien kärkiväli on n. 4–5 cm ja se on hiukan nokkosperhosta suurempi. Neitoperhonen on yläpuolelta huomiota herättävä perhonen, taustaväri on syvänpunainen ja jokaisessa siivessä on iso ja värikäs silmätäplä. Alapuolelta lajin siivet ovat tummanruskeat ja vipevöidyt mustilla juovilla.

Levinneisyys ja lentoaika

muokkaa

Neitoperhonen on Suomessa tulokaslaji, joka on vasta 1960-luvulta lähtien alkanut esiintyä maassa. Sitä tavataan Euroopassa sekä Aasian viileämmissä osissa Japaniin saakka. Pitkään satunnaisesti tavattu harvinainen laji on nykyään yleinen Etelä-Suomessa, viime vuosina laji on ollut lentoaikanaan yksi yleisimmistä päiväperhosista. Levinneisyyden raja kulkee suunnilleen VaasaKuopio-linjalla, pohjoisemmaksi mentäessä lajia esiintyy harvemmin.

Neitoperhonen lentää kahdessa sukupolvessa, talvehtineet keväällä jopa maaliskuusta kesäkuuhun ja toinen sukupolvi heinäkuun lopulta jopa lokakuulle.

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Neitoperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä ensimmäisen sukupolven naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat syksyllä toisen sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii, usein vajoissa, autotalleissa tai muissa ulkorakennuksissa.

Ravintokasvi

muokkaa
 
Neitoperhosen toukkia.

Neitoperhosen toukat ovat monofageja ja syövät nokkosta (Urtica dioica). Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa. Neitoperhoset saattavat myös syödä puiden mahlaa tai mädänneiden hedelmien käynyttä mehua.

Lähteet

muokkaa
  1. Suomen lajitietokeskus (viitattu 7.8.2017)

Aiheesta muualla

muokkaa