Nazcan linjat

suuret maahan tehdyt kaiverrukset Perussa

Nazcan linjat (lisäksi muun muassa Nazcan viivat ja Nascan viivat) ovat muinaisten Nazca-kulttuurin intiaanien Nazcan autiomaahan tekemiä erilaisia suuria kuvioita. Nazcan ja Palpan kaupunkien seuduille on aavikkoon piirretty lähinnä eläinten kuvia ja valtavia geometrisia kuvioita. Eläinten kuvat esittävät muun muassa apinaa, lintua ja hämähäkkiä. Geometriset kuviot ovat esimerkiksi viivoja, kolmioita ja suorakaiteita.

Nazcaintiaanien autiomaahan tekemä lintukuva.
Hämähäkkikuvio Nazcan tasangolla.

Kuviot on tehty tummia pintakiviä siirtelemällä, jolloin niiden alla oleva vaalea maa on paljastunut. Kuviot uvat tehty 500 eaa - 650 jaa. Paracas- ja Nazca-kulttuurien aikoina.

Kuvioiden arvellaan kehittyneen kalliokaiverruksista. Kuvioita tehtiin mitä luultavimmin uskonnollisten menojen paikoiksi. Näihin sateenjumalan palvontamenoihin liittyi ihmisuhrejakin, sillä sen lepyttäminen ei onnistunut kultilla. Nazcan kulttuurin arvellaan tuhoutuneen kuivuuteen.

MuotoMuokkaa

Nazcan linjat ovat pitkiä viivoja, suuria geometrisia kuvioita ja melko pieniä eläinhahmoja.[1][2] Erillisiä kuvioita on yhteensä satoja.

Piirrettyjä eläimiä on lukuisia, kuten kolibri, valas, kondori, papukaija, fregattilintu, hämähäkki, kettu, apina, lisko ja koira; lisäksi eräs hahmo muistuttaa ihmismäistä "astronauttia". On myös kasvien kuvia. Kuviot ovat melko isoja, sillä esimerkiksi kondori on 148 metriä pitkä ja kolibri nokasta pyrstöön 80-metrinen.[3]

Suurimmat kuviot ovat geometrisia: epäsuunnikkaita, kolmioita, suorakaiteita, spiraaleja ja murtoviivoja. Suoria linjoja on noin tuhat, monet lähtevät säteittäin jostain keskipisteestä. Jotkut linjat ovat jopa 13 kilometriä pitkiä. Nazcan linjat muuttuivat ajan kuluessa, ja uusia viivoja piirreltiin vanhojen päälle.[4][5]

 
Suuria geometrisia kuvioita.

KuvioalueMuokkaa

Nazca (tai Nasca) on Perun etelärannikon läheisyydessä sijaitsevien jokilaaksojen muodostama kokonaisuus ja samalla alueen suurimman

kaupungin nimi. Nascan ihmiset elivät aikoinaan Chinchan, Piscon, Ican ja Rio Granden laaksoissa.[6]

Nazcan kuviot ovat pääosin noin 220 neliökilometrin kokoisella viuhkamaisella pampalla, tulvatasangolla kahden suuren joen välissä[5]. Alue sijaitsee Nazcan ja Palpan puolivälistä lounaaseen Andien suuren valtatien eteläpuolella. Viivat keskittyvät 22 kilometriä Nazcasta pohjoiseen Ingenion laakson ylle Pampa de San Josen ylle sekä Palpaa ympäröivälle tasangolle.[7] Pienemmät eläin- ja ihmishahmot ovat geometrisiä kuvioita huomattavasti pienemmällä, vain kymmenen neliökilometrin laajuisella alalla[5]. Linjoja on paljon Nazcasta länteen Pampe Coloradassa ja Pampe de Jumanassa Nazcan ja Changuillon välissä alueella, missä ovat apinaa ja hämähäkkiä esittävät kuviot.[8]

Jotkut Nazcan kuvat esittävät lajeja, joita ei seudulla esiinny. Esimerkiksi pelikaani ja erakkokilibri eivät elä nykyään Nazcan aavikolla. Pelikaani elää rannikolla, erakkokolibri pohjoisen metsissä.[9]

Alue on Pampa de san Josen eli Pampa de Ingenion laitaa.[10][11] Myös muualla Keski-Andien kulttuurialueella on "maaglyfejä".[12] Perusta on löydetty muitakin kuvioita, esimerkiksi rinteeseen tehty Piscon lahden kynttelikköä muistuttava kuvio, joka on aiempien Paracas-intiaanien tekemä. Nazcan linjojen lähellä on myös 25 metriä korkea kivestä työstetty patsas[13].

Nazcan kalliopiirrokset liitettiin yhdessä Pampas de Jumanan kalliopiirrosten kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Intiaanien rakentamat maanalaiset vesijohdot ovat edelleen käytössä.

Alueelle ei saa mennä ilman erikoislupaa ja erikoisjalkineita. Ympäristöjärjestö Greenpeacen aktivistit turmelivat aluetta vuonna 2014 mielenosoituksensa yhteydessä. Perun ympäristöjärjestön mukaan pelkät jalanjäljet jäävät Nazcan maaperään näkyviin sadoiksituhansiksi vuosiksi ja että aktivistit olivat vaurioittaneet kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokasta monumenttia.[14]

LöytyminenMuokkaa

Saksalainen arkeologi Uhle löysi ensi kertaa Nazcan esineistöä 1900-luvun alussa. Nazcan linjat havaittiin ensi kertaa 1920-luvulla, kun säännöllinen kaupallinen lentoliikenne alkoi autiomaan yli. Vuonna 1926 perulainen arkeologi Julio Tello ja amerikkalainen arkeologi Alfred

Kroeber löysivät Nazcan viivat. Kroeber näki viivat lentokoneesta.[15] Toribio Mejoa Xesspe tutki viivoja ensimmäisenä.[16]

Arkeologi Paul Kosok vaimoineen kävi Perussa vuonna 1941 ja teki kuviot uudestaan tunnetuiksi.[17] Tunnetuin linjoja tutkinut akateemikko oli Saksassa syntynyt matemaatikko Maria Reiche, joka tutki linjoja vuoteen 1963 lähes yksin.[18]

UhripaikkojaMuokkaa

Linjojen tarkkaa käyttötarkoitusta ei varmasti tiedetä.[19] Niillä on saattanut olla eri aikoina monia käyttötarkoituksia. Kuviot olivat luultavasti uskonnollisten kokoontumisten paikkoja. Paikallisten kyläläisten mukaan muinaiset intiaanit suorittivat näiden kuvioiden luona rituaaleja, joilla kiittivät jumalia ja varmistivat veden tulon jatkumisen Andeilta.[20][21] Vesi oli välttämätöntä maanviljelylle ja juomavedeksi. Näin sitä tuonutta sadetta palvottiin. Vesi valui idän vuorilta lähteisiin. Nascan kuviot liittyisivät tällöin hedelmällisyyskulttiin[19].

He olisivat tällöin palvoneet sadetta tuovaa vuori-vesijumalaa[22] ihmisuhrein ja rukouksin[4]. Tällöin kuviot olisivat liittyneet veden odotukseen ja etsintään.[23] Jumalia olivat keramiikasta ja muusta esineistöstä päätellen muun muassa maanviljelyyn ja hedelmällisyyteen liittyvä pilkukas Kissajumala, kamala Lintujumala ja kalojen herra Miekkavalas. Lintujumalan ja Miekkavalaan palvontaan lienee liittynyt vangittujen vihollispäälliköiden uhrausta.[24][4] Vedenjumalan palvontaan viittaa muun muassa viivoista koostuvien "sädekimppujen sijainti", sillä ne ovat lähteiden lähellä[22], tarkemmin niiden yläpuolella[25]. Näin ollen suorat linjat yhdistivät pyhiä paikkoja.[12] Hämähäkkiä, apinaa ja spiraalia pidetään hedelmällisyyssymboleina.[23] Linjojen suunnat saattavat olla tiettyjen rituaaliajankohtien auringon ja tähtien aseman mukaan,[26] mutta varmaa tämä ei ole. Monet lintukuvat esittävät lintulajeja, joita ei esiinny seudulla.[27]

Ihmiset käyttivät viivoja kokoontumispaikkoina ja kulkureitteinä rituaaleihin. Intiaanit, joiden uskonnossa sateen jumala oli keskeinen, yrittivät yhä suuremmilla palvontamenoilla − eli suuremmilla linjoilla − lepyttää vihastuneen sateen jumalan. Luultavasti myöhimpään tehdyt suorat linjat saattavat olla seremoniateitä suurelle ihmisjoukolle.[4] Puolisuunnikkaan muotoisten "viivojen" tai pikemminkin pitkien kenttien päissä on korokkeita, jotka lienevät alttareita.[4] Linjojen läheltä on löydetty myös kiviröykkiöitä, ruukunsirpaleita[28][5] ja rakennusten jäänteitä[22]. Suorat linjat näyttävät kulkevan maanalaisten vettä johtavien murtumalinjojen yllä.[23] Monet linjat osoittavat kohti sadekauden alun ajan auringonnousua.[22]

Mitkä kulttuurit tekivät Nazcan linjat?Muokkaa

Nascan linjoja tekivät Paracas-kulttuuri (400 - 200 eaa.) ja myöhempi Nazca-kulttuuri (200 eaa. - 500 jaa.)[29] Monet eläinten kuvat tehtiin ehkä jo 500 eaa - 100 jaa.[30][5][31] San Ignacion ja Sacramenton isot geometriset kuviot on ajoitettu jaksolle 400 - 650 jaa.[32][33]

Noin 800 eaa Paracasin kulttuurin alueen kylät kasvoivat suuriksi.[34] Niinpä varhaisimmat kuviot osuvat yksiin keskimmäisen ja myöhäisen muotoutumisvaiheen kanssa. Myöhemmät kuviot tehtiin alueellisen kehityksen aikana, jolloin Perussa oli monia yksittäisiä kulttuureja.

2010-luvun lopulla on löydetty lennokkien avulla vuorenrinteistä yli 80 eläinten kuvaa, joiden arvellaan olevan ajalta 200-100 eaa. Yksi näistä esittää kissaa. Ne ovat Nazcan linjoja pienempiä, tehty vuorenrinteeseen ja valmistuneet aiemmin kuin varsinaiset Nazcan linjat.[35] Löydetyistä uusista kuvista vanhimmat, "tyypin B kuvat" ovat ajalta 100 eaa - 100 jaa, ja ovat yleensä alle 50 - metrisiä. "Tyypin A geoglyfit" ovat tehty 100 - 300 jaa, ja ovat kooltaan monesti 50-100 m. Uskotaan että vuorenrinteen tyypin B geoglyfit ovat jonkinlaisia maanmerkkejä, jotka opastavat isoille tyypin A geoglyfeille, jotka lienevät olleen uhripaikkoja.[36]

Palpan läheltä on myös löydetty ilmeisesti Paracasin kulttuuriiin liittyviä soturikuvia vuorenrinteistä. Näitä on väittey Nazcan geoglyfien edeltäjiksi.[37]

Myös Chinchan laaksosta on löydetty myöhäis-Paracasin kulttuurin ajalta, kaudelta n 400-100 eaa. kumpu ja geoglyfiryhmä.[34]

Dänikenin ja muiden teorioitaMuokkaa

Linjoja on väitetty seremoniakeskusten lisäksi muun muassa tähtikartoiksi tai kalentereiksi.[19][38] Vuonna 1968 sveitsiläinen Erich von Däniken ehdotti kirjassaan Vieraita avaruudesta, että kuviot olivat itse asiassa muinaisten astronauttien lentokentän laskeutumisopasteita.[39] Hänen mukaansa geometriset kuviothan tuovat ylhäältä katsoen mieleen lentokentän. Joe Nickell on myöhemmin tehnyt yhden kuvioista käyttäen Nazca-intiaanien aikaisia menetelmiä, ilman apua yläilmoista.

Nazcan kuviot näkyvät hyvin lentokoneesta.[11] Uusien kolmiulotteisella tietokonemallilla tehtyjen tutkimusten mukaan monet kuviot näkyvät kuitenkin myös maastosta monesta suunnasta.[4] Nazcojen on väitetty lentäneen tekemillään kuumailmapalloilla.[40]

GalleriaMuokkaa

 
Jotkut kuviot näyttävät liittyvän jo luhistuneisin pyramideihin tai vuoriin. Tulvat ovat hävittäneet monia kuvioita
 
Kuvioita on löydettä eniten Palpan ja Nazcan väliseltä alueelta.
 
Pienempiä kuvioita vuorenrinteessä.

Katso myösMuokkaa

 
Kuviot on tehty siirtämällä aavikon kiviä pois

LähteetMuokkaa

  • Burenhult G. (toim.): Ihmisen suku: 4. Mayoista maoreihin. Ari Siiriäinen; Eija Kämäräinen; Juha Valste; Ritva Forslund; Atholl Anderson. WSOY, 1995. 9789510187821.
  • Coe, Michael & Benson, Elizabeth & Snow, Dean: Atlas of ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995.
  • Fagan, Brian M.: Muinaisen maailman suuret salaisuudet. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Otava, 2003. ISBN 951-1-18138-6.
  • Kero, Reino: Intiaanien Amerikka. Otava, 1986. ISBN 9789511089742.
  • Korpisaari, A: Inkat ja heidän edeltäjänsä. Perun kolme vuosituhatta. Näyttelyluettelon teksti ?. Tampereen taidemuseo, 2001.
  • Longhena, M & Alva W: Historialliset kulttuurit, Peru. Weilin + Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32994-8.
  • Scarre C: Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. Otava, 2000. ISBN 951-1-16713-8.
  • Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta: Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta. Liittyy Tampereen taidemuseon näyttelyyn Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta 4.2.–29.7.2001. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94. Tampere: Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-62-8.
  • Westwood, Jennifer (toim.): Muinaisten kulttuurien arvoitukset: Maailman selittämättömät pyhät paikat, symboliset maisemat, muinaiset kaupungit ja kadonneet maat. Suomentanut Heidi Järvenpää. Otava, 1988. ISBN 951-1-09924-8.

ViitteetMuokkaa

  1. Talvitie 2001k, s 145
  2. Longhena 2009, s. 199.
  3. Taipale, Taru: Autiomaan arvoitus säilyy Helsingin Sanomat. 26.11.2005.
  4. a b c d e f Stephen S. Hall: Hiekan henget. National Geographic Suomi 3/2010, s. 64-80.
  5. a b c d e Scarre 2000, s. 276.
  6. Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta: Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta, s. 138. Liittyy Tampereen taidemuseon näyttelyyn Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta 4.2.–29.7.2001. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94. Tampere: Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-62-8.
  7. Peru, Bolivia and Ecuador, Ben Box, Robert and Daisy Kunstatter, Julius Honnor, Geoffrey Groesbeck, Footprint, Backpacker, May 2005, ISBN 1 904777 341, www.footprintbooks.com, 1 st edition, ima and the south coast, Nasca and the southern desert, s. 90-
  8. Atlas of ancient America, Michael Coe, s. 184.
  9. Arvoituksellisten Nazcan linjojen salat aukeavat historianet.fi. Viitattu 20.10.2020.
  10. Longhena 2009, s. 198.
  11. a b Fagan 2003, s. 199.
  12. a b Korpisaari 2001, s. 81.
  13. Westwood, s. 98.
  14. Isoniemi, Jaakko: Greenpeace tunkeutui maailmanperintökohteeseen - "isku vasten kaikkea pyhää" Iltalehti. 11.12.2014.
  15. The archaeology and pottery of Nazca, Peru: Alfred L. Kroeber's 1926 expeditions s 33.
  16. Longhena 2009, s. 200.
  17. Westwood, Jennifer (toim.): Muinaisten kulttuurien arvoitukset: Maailman selittämättömät pyhät paikat, symboliset maisemat, muinaiset kaupungit ja kadonneet maat, s. 98. (The atlas of mysterious places: The world’s unexplained sacred sites, symbolic landscapes, ancient cities and lost lands, 1987.) Suomentanut Heidi Järvenpää. Helsingissä: Otava, 1988. ISBN 951-1-09924-8.
  18. Fagan, Brian M. (toim.): ”45”, Muinaisen maailman suuret salaisuudet, s. 200. (The seventy great mysteries of the ancient world: Unlocking the secrets of past civilizations, 2001.) Suomentanut Jaana Iso-Markku. Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-18138-6.
  19. a b c Talvitie 2009k, s. 145.
  20. Fagan 2003, s. 200-201.
  21. Inkat ja heidän edeltäjänsä. Perun kolme vuosituhatta, Antti Korpisaari, 2001, Tampereen taidemuseo, s. 79.
  22. a b c d Fagan 2003, s. 200.
  23. a b c Chris Scarre: Maailman seitsämänkymmentä ihmettä, 2000, ISBN 951-1-16713-8. s. 66.
  24. Korpisaari 2001, s. 79.
  25. Scarre 2000, s. 277.
  26. Ihmisen suku, Mayoista maoreihin, s. 90.
  27. Masaki Eda, Takeshi Yamasaki, Masato Sakai: Identifying the bird figures of the Nasca pampas: An ornithological perspective. Journal of Archaeological Science: Reports, 1.8.2019, nro 26, s. 101875. doi:10.1016/j.jasrep.2019.101875. ISSN 2352-409X. Artikkelin verkkoversio. en
  28. Westwood 1988, s 98
  29. UNESCO World Heritage Centre: Lines and Geoglyphs of Nasca and Palpa UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  30. Peru | Perun maailmanperintökohteessa löydettiin valtavalta kissalta näyttävä kuva, joka voi olla tehty yli 2000 vuotta sitten Helsingin Sanomat. Viitattu 19.10.2020.
  31. Mayoista maoreihin, s. 90.
  32. W. J. Rink, J. Bartoll: Dating the geometric Nasca lines in the Peruvian desert. Antiquity, 2005/06, nro 304, s. 390–401. doi:10.1017/S0003598X00114176. ISSN 0003-598X. Artikkelin verkkoversio. en
  33. https://pdfs.semanticscholar.org/9eb8/68097151c53724ad30327b39000adfcf5957.pdf Dating the geometric Nasca lines in thePeruvian desertW.J. Rink1& J. Bartoll2
  34. a b Charles Stanish, Henry Tantaleán, Benjamin T. Nigra, Laura Griffin: A 2,300-year-old architectural and astronomical complex in the Chincha Valley, Peru. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 20.5.2014, nro 20, s. 7218–7223. PubMed:24799703. doi:10.1073/pnas.1406501111. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  35. Sam Jones: Huge cat found etched into desert among Nazca Lines in Peru The Guardian. 18.10.2020. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  36. Peter Dockrill: Over 140 New Nazca Lines Have Been Discovered, And We Finally Have Clues to Their Use ScienceAlert. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  37. Nazca Lines. Wikipedia, 19.10.2020. Artikkelin verkkoversio. en
  38. Kero 1986, s. 103.
  39. Reino Kero, Intiaanien Amerikka, 1986, ISBN 951-1-08974-9, s. 103
  40. Westwood, s. 102.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nazcan linjat.