Natriumhypofosfiitti
Natriumhypofosfiitti eli natriumfosfinaatti (NaPH2O2) on hypofosforihapokkeen natriumsuola. Yhdistettä käytetään elintarviketeollisuudessa ja metalleilla pinnoittamiseen. Natriumhypofosfiitti esiintyy usein monohydraattina NaPH2O2·H2O.
Natriumhypofosfiitti | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | NaPH2O2 |
Moolimassa | 87,976 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön, hydroskooppinen ja kiteinen aine[1] |
Sulamispiste | Hajoaa kuumennettaessa |
Liukoisuus veteen | 100 g/100ml (25 °C)[1] |
Ominaisuudet
muokkaaHuoneenlämpötilassa natriumhypofosfiitti on värittömiä vettä imeviä kiteitä. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa, jolloin muodostuu muun muassa erittäin myrkyllistä fosfiinikaasua. Natriumhypofosfiitti on erittäin vahva pelkistin, joka saattaa jopa räjähtää hapettimien kuten kloraattien vaikutuksesta.[2]
Valmistus
muokkaaNatriumhypofosfiittia voidaan valmistaa neutraloimalla hypofosforihapoketta natriumhydroksidilla.[3]
Teollisuudessa natriumhypofosfiittia valmistetaan pääasiassa kuitenkin toisella tavalla. Menetelmässä fosfori reagoi emäksisen natrium- ja kalsiumhydroksidia sisältävän lietteen kanssa. Reaktiossa muodostunut natriumhypofosfiittiliuos suodatetaan ja neutraloidaan.[4]
- P4 +3 Na0H + 3 H2O → 3 NaPH2O2 + PH3
Käyttö
muokkaaNatriumhypofosfiittia voidaan käyttää elintarvikkeissa emulgaattorina, stabilisaattorina ja säilöntäaineena. Natriumhypofosfiitti estää Clostridium botulinum -bakteeria tuottamasta myrkyllisiä yhdisteitä ja sitä voidaan käyttää lihatuotteissa korvaamaan nitriittejä.[3][5][6]
Natriumhypofosfiittia käytetään myös päällystettäessä esineitä nikkelillä elektrodittomasti. Menetelmän etuna ovat matalat kustannukset ja prosessin kontrolloimisen helppous. Menetelmässä hypofosfiitti-ioni pelkistää nikkeli-ionit metalliseksi nikkeliksi, jolloin hypofosfiitti-ionit hapettuvat fosfiitti-ioneiksi.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 341. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 369. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ a b George A. Burdock: Encyclopedia of food and color additives, s. 2565. CRC Press, 1997. ISBN 9780849394164. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Leonid Tovazhnyansky, Petro Kapustenko, Leonid Ulyev, Stanislav Boldyryev: [www.aidic.it/pres09/webpapers/105Tovazhnyansky.pdf Synthesis of energy saving integrated flowsheet for sodium hypophosphite production] Associazione Italiana Di Ingegneria Chimica. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Michael Ash,Irene Ash: Handbook of preservatives, s. 533. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-66-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Leo M. L. Nollet,Fidel Toldrá: Advanced technologies for meat processing, s. 322. CRC Press, 2006. ISBN 9781574445879. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ B. Raj: Frontiers in Materials Science, s. 478. Universities Press, 2005. ISBN 978-81-7371-507-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)