Avaa päävalikko

Nassau-luokka oli Saksan keisarillisen laivaston ensimmäinen dreadnought-taistelulaivaluokka, ja siihen kuului neljä vuosina 1909–1910 palvelukseenotettua alusta.

Nassau-luokka
Bundesarchiv DVM 10 Bild-23-61-23, Linienschiff "SMS Rheinland".jpg
War Ensign of Germany (1903–1919).svg
Tekniset tiedot
Uppouma 18 500 t (normaali)
21 000 t (max)
Pituus 146,1 m
Leveys 26,9 m
Syväys 8,08 m
Koneteho 22 000 ihp
Nopeus 19,5 solmua
Miehistöä 1 008
Aseistus
Meritorjunta 12 x 28 cm SKL/45 -tykkiä
12 x 15 cm SKL/45 -tykkiä
16 x 8,8 cm SK L/45 -tykkiä
6 x 45 cm torpedoputkea

SuunnitteluMuokkaa

Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Dreadnoughtin palvelukseenotto vuonna 1906 teki kertaheitolla vanhentuneiksi edeltävät taistelulaivat. Saksan ja Britannian muun muassa toisen buurisodan vuoksi huonontuneiden välien ja Alfred von Tirpitzin ajaman laivasto-ohjelman vuoksi Saksassa oli hyväksytty keväällä 1906, jo ennen HMS Dreadnoughtin palvelukseenottoa, toisen laivastolain I lisäys, jolla laivastolle oli myönnetty varat kuuden panssariristeilijän hankkimiseen. Tätä kuitenkin muutettiin siten, että päätettiin rakentaa kaksi taistelulaivaa ja yksi panssaristeilijä. Alukset olivat SMS Nassau ja SMS Westfalen, Saksan viimeisenä panssaristeilijänä rakennettiin SMS Blücher. Lisäksi kaksi Nassau-luokan alusta rakennettiin 1907–1908-ohjelman varoin. Brittiläisiin vastineisiinsa verrattuna Nassau-luokan alukset olivat kevyempiä ja leveämpiä.[1]

PropulsioMuokkaa

Aluksiin asennettiin kolme kolmipaisunta (trippeli) -höyrykonetta brittien käyttämien höyryturbiineiden sijaan. Koneisto oli jaettu kolmeen konehuoneeseen ja kuuteen kattilahuoneeseen, joissa kussakin oli Marine-mallinen höyrykattila. Kukin koneisto pyöritti omaa akseliaan, joissa oli viisimetriset propellit. Nopeudeksi tuli kokeissa 20 solmua. Turbiineja käyttävä HMS Dreadnought oli vain hieman nopeampi 21 solmun nopeudella. Lisäksi aluksilla oli kahdeksan turbogeneraattoria, joilla tuotettiin 1 280 kilowattia 225 voltin sähkövirtaa. Alusten ohjaamiseen oli kaksi peräsintä.[2]

AseistusMuokkaa

Pääaseistuksena 12 kappaletta 28 cm SK L/45 -tykkiä, jotka oli asennettu kaksoistorneihin. Tykki ja tykkitornit oli erikseen suunniteltu uusia taistelulaivoja varten. Niiden suurin ampumaetäisyys oli 20,5 km. Ammus lävisti 200 mm pystysuoran panssarivyön 12 km päästä. Tykkitornit on sijoitettu eteen, taakse ja kaksi keskelle molemmille kyljille, eräänlaiseen litistetyn kuusikulmion muotoon. Näin kuusi tykkiä voi suunnata suoraan eteenpäin ja kahdeksan suoraan sivulle. Tämä oli teoriassa sama määrä tykkejä jonka HMS Dreadnought pystyi suuntaamaan eri suuntiin, mutta Nassau-luokka vaati tämän saavuttamiseen yhden tykkitornin kaksine tykkeineen enemmän. Erikoista ratkaisua selittää höyrykoneiden vaatima suuri tila, joka rajoitti tilaa tornien alle sijoitetuilta ammusvarastoilta.[3]

Apuaseina oli 12 kappaletta 15 cm SK L/45 -tykkiä sijoitettuina kasematteihin rungon sivuihin. Lisäksi aluksessa oli vielä 16 kappaletta 8,8 cm SK L/45 -tykkejä, joista kaksi korvattiin vuonna 1915 kaksiputkisilla 8,8 cm ilmatorjuntatykeillä. Myöhemmin loput 8,8 cm tykit poistettiin kokonaan.

Alusten aseistuken täydensi kuusi vedenalaista torpedoputkea, yksi keulassa, yksi perässä ja kaksi molemmilla sivulla. Aluksella oli putkia varten kaksitoista torpedoa.[2]

SuojaMuokkaa

Aluksen kyljen pystysuora panssarivyö oli paksuimmillaan 30 cm aluksen keskellä. Kannen panssarointi oli tärkeimmissä kohdissa 8 cm.

AluksetMuokkaa

Nassau-luokan taistelulaivat[4]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
SMS Nassau Kaiserliche Werft Wilhelmshaven 22. heinäkuuta 1907 7. maaliskuuta 1908 3. toukokuuta 1910 romutettu 1921
SMS Westfalen Weser, Bremen 12. elokuuta 1907 1. heinäkuuta 1908 3. toukokuuta 1910 romutettu 1924
SMS Rheinland AG Vulcan Stettin 1. kesäkuuta 1907 26. syyskuuta 1908 21. syyskuuta 1910 romutettu 1921
SMS Posen Germaniawerft, Kiel 11. kesäkuuta 1907 12. joulukuuta 1908 21. syyskuuta 1910 romutettu 1922

KäyttöMuokkaa

Alukset otettiin käyttöön 1909–1910. Kaikki alukset selviytyivät sodasta. Sodan jälkeen alukset jäivät vanhentuneina Saksaan, kun suuri osa Saksan laivastoa internoitiin Scapa Flow'hun. Alukset jouduttiin luovuttamaan sotakorvauksena ympärysvalloille, jolloin Japani sai SMS Nassaun ja Iso-Britannia SMS Westfalenin sekä SMS Posenin. SMS Rheinland myytiin romutettavaksi Dordrechtiin.

LähteetMuokkaa

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gröner, Erich: German Warships 1815-1945 Volume One: Major Surface Vessels. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1990. ISBN 0-85177-533-0. (englanniksi)
  • Herwig, Holger H.: Luxury Fleet: The Imperial German Navy 1888-1918. New York: Humanity Books, 1987. ISBN 978-1-57392-286-9. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Gardiner, Robert s. 134-135
  2. a b Gröner, Erich s. 23
  3. Gardiner, Robert s. 144
  4. Gardiner, Robert s. 145