Narrien illat
Narrien illat on Tapio Suomisen ohjaama elokuva vuodelta 1970.[1] Elokuva seuraa pop-laulaja Markku Suomisen alkoholinhuuruista keikkaelämää.[1] Puolidokumentaarisen satiirin pääosassa on ohjaajan veli Markku Suominen.[1]
| Narrien illat | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Tapio Suominen |
| Käsikirjoittaja | Tapio Suominen |
| Tuottaja | Pentti Lintonen |
| Säveltäjä |
Markku Suominen Kari Kuuva |
| Kuvaaja |
Pekka Ervamaa Kari Kekkonen |
| Leikkaaja | Pirkko Juntto |
| Pääosat |
Markku Suominen Kari Kuuva Kauko Hakala |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö |
Markfilmi Pentti Lintonen ja Kumpp. |
| Kesto | 100 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juuri toimintansa aloittanut Suomen elokuvasäätiö teki kesäkuussa 1970 ensimmäiset tuotantotukipäätöksensä. Tuen saajia oli kolme, ja suurimman tukisumman kohteeksi valittiin Narrien illat. Elokuva oli vuonna 1967 perustetun, mainoselokuviin erikoistuneen Markfilmi Oy:n ensimmäinen näytelmäelokuva. Yhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja oli pitkän linjan elokuvamies Pentti Lintonen. Elokuva sai nimensä Kari Kuuvan säveltämästä ja sanoittamasta laulusta.[2]
Valtion elokuvatarkastamo määräsi Narrien illat sen ”huonon sisällön” vuoksi 30 prosentin rangaistusveroluokkaan ensimmäisenä elokuvana 13 vuoteen; edellinen oli Eino Ritarin ohjaama Kylä vuodelta 1957. Tuottajan valitettua elokuvatarkastamon päätöksestä vero aleni kymmeneen prosenttiin. Narrien illat herätti runsaasti keskustelua niin sisältönsä ja tyylinsä kuin elokuvatarkastamon päätöksenkin vuoksi. Kriitikkojen mielestä elokuva oli teknisesti epätasainen ja suttuinen, ja monissa kohdin juoni tuntui junnaavan paikallaan. Yleisömenestys jäi alle 20 000 katsojan, esitystuottoja kertyi vain 25 600 markkaa, ja tappiot olivat yli 134 000 markkaa, vaikka elokuvasäätiön tuotantotukikin muutettaisiin avustukseksi. Narrien illat jäi Markfilmi Oy:n ainoaksi pitkäksi elokuvaksi, ja Tapio Suomisen uralle elokuvaohjaajana tuli lähes kymmenen vuoden tauko. Elokuva on esitetty televisiossa kahdesti. [3]
Elokuvassa kuultavat kappaleet julkaistiin Finnlevyn tuottamalla soundtrack-albumilla Narrien illat (Rytmi RILP-7076) lukuun ottamatta viidettä kappaletta ”Jeesus on kuin sumulyhty”.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Narrien illat – popparin turmioelämän kuvaus Yleisradio. Viitattu 30.10.2016.
- ↑ a b Suomen kansallisfilmografia, osa 7 (1962–1970), s. 675–680. Helsinki: Suomen elokuvasäätiö ja Oy Edita Ab, 1998. ISBN 951-37-2218-X.
- ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/14/narrien-illat-popparin-turmioelaman-kuvaus
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Narrien illat – popparin turmioelämän kuvaus. Yleisradio.
- Narrien illat Elonetissä
- Narrien illat Internet Movie Databasessa (englanniksi)