Nahkatyö
Nahkätyö on nahan käsittelyyn liityvää käsityötä. Nahkatyössä tarvittavia tarvikkeita ovat nahkaneulat, naskali, pihdit, vahalanka, avartajan terät, koristeraidottaja ja ompelu-urarauta.[1] Nahan kestävyyttä parannetaan parkitsemalla. Parkitsemiseen käytettyjä tarvikkeita ovat useat mineraaleja ja kasviperäisiä aineita sisältävät tuotteet.
Keskiajalla syntyi tapa päällystää puisia arkkuja ja kaappeja nahalla. 1500-1600-luvuilla kartanoissa oli seinäkoristeina marokiininahasta tehtyjä seinävaatteita. Samoilla vuosisadoilla tehtiin marokiininahasta myös kirkkotekstiilejä. Nahasta tehtiin alttarin ja saarnastulin peitteitä, jumalanpalveluksessa käytettyjä vaatteita ja säilytyskoteloita ja -taskuja, joissa säilytettiin esimerkiksi ehtoollisliinaa. 1700-luvulla nahkaesineisiin ja nahkaa sisältäviin kalusteisiin vaikutti naturalismi.
Kaukoidässä tunnettuun varjoteatterin perinteeseen kuuluvat teatterin hahmoja esittävät nahkaesineet. Itäisessä Afrikassa masai- ja turkanaheimot käyttävät kilvissä nahkaa. Etiopiassa on tehty nahkakantisia miniatyyrikirjoja. Muita Afrikassa esiintyviä nahkatyön muotoja ovat tuaregien satula- ja kantolaukut ja Sahelin alueen taiteelliset nahkatyöt.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Nahkatyötarvikkeet Nahkamaakari. Viitattu 17.7.2024.
- ↑ Maria Teresa Lladǒ i Riba, Eva Pascual i Mirǒ: Osaavat kädet, Nahkatyöt, s. 10-15, 18-19. Perhemediat, 2008. ISBN 978-952-494-181-5.