NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa

NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (engl. The Secret of NIMH) on vuonna 1982 ilmestynyt amerikkalainen animaatioelokuva, joka perustuu palkittuun lasten fantasiaromaaniin Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat. Elokuva on entisen Disney-animaattori Don Bluthin ensimmäinen kokopitkä elokuvaohjaus, joka jäi hänen perustamansa studion, Don Bluth Productionsin, ainoaksi. Elokuva on epätyypillinen kokoperheen elokuva, sillä se yhdistää perinteiseen eläinsatuun runsaita scifi- ja fantasiaelementtejä ja se sisältää väkivaltaisia ja pelottavia kohtauksia. Ohjaajan mukaan elokuva tehtiinkin yhtä lailla aikuis- kuin lapsiyleisölle. Elokuva on sittemmin saanut kulttimaineen, jonka todistavat useat Internetin fanisivustot. Nykyisin elokuvaa pidetään ohjaajansa magnum opuksena.

NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa
The Secret of NIMH
Elokuvan suomalainen VHS-kansi
Elokuvan suomalainen VHS-kansi
Ohjaaja Don Bluth
Käsikirjoittaja Romaani:
Robert C. O'Brien
Käsikirjoitus:
Don Bluth
Will Finn
Gary Goldman
John Pomeroy
Tuottaja Don Bluth
Gary Goldman
John Pomeroy
Säveltäjä Jerry Goldsmith
Kuvaaja Bill Butler
Leikkaaja Jeffrey Patch
Pääosat Derek Jacobi
Elizabeth Hartman
Arthur Malet
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö MGM
United Artists
Aurora
Don Bluth Productions
Ensi-ilta Yhdysvallat2. heinäkuuta 1982
Suomi25. joulukuuta 1982
Kesto 83 min
Alkuperäiskieli Englanti
Budjetti 7 000 000 dollaria
Seuraaja Secret of NIMH 2: Timmy pelastaa päivän
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

TarinaMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa vanhasta Nicodemus-rotasta, joka kirjoittaa päiväkirjaansa ystävästään Jonathan Brisbystä. Jonathan oli kuollut samana päivänä, kun hän oli ollut auttamassa "Suunnitelman" toteuttamisessa. Nicodemus miettii ystävänsä vaimoa, joka ei tiennyt mitään miehensä suhteesta rottaan tai heidän kokemuksistaan "NIMHissä".

Samaan aikaan peltohiiri rouva Brisby, Jonathanin leski, asuu lastensa kanssa vanhan sementtiharkon sisään rakennetussa talossa maanviljelijä Fitzgibbonsin pellolla. Hän valmistelee perheensä muuttoa, sillä kyntötyöt lähestyvät ja hänen kotinsa on vaarassa jäädä traktorin alle. Hänen Timothy-poikansa on kuitenkin sairastunut ja Brisby lähtee hakemaan apua herra Agesilta, vanhalta hiireltä, joka oli hänen miehensä ystävä. Sairaus paljastuu keuhkokuumeeksi, ja Ages määrää Timothyn vuodelepoon. Hän kertoo, että viileä kevätilma voi tappaa heikkona olevan pojan, joten muuttaminen ei onnistu. Kotiin palatessaan Brisby tapaa Jeremy-variksen, jonka kanssa hän pakenee heidän kimppuunsa hyökkäävää maanviljelijän Lohikäärme-kissaa. Seuraavana aamuna maanviljelijä aloittaa yllättäen kyntötyöt, mutta Brisby onnistuu pelastamaan kotinsa ja lapsensa kiipeämällä liikkuvan traktorin moottoriin ja katkaisemalla polttoaineletkun. Ratkaisu on kuitenkin väliaikainen, ja Brisby lentää Jeremyn selässä kysymään neuvoa läheisessä metsässä asuvalta pelätyltä mutta viisaalta Suureltä Pöllöltä. Pöllö neuvoo Brisbyn siirtää turvaan lapsensa Timmyn terveydestä huolimatta, mutta kun hän kuulee, että hiiri on Jonathan Brisbyn vaimo, hän käskee Brisbyn mennä tapaamaan maanviljelijän pihassa olevan ruusupensaan alla asuvia rottia. Siellä hänen pitää kysyä Nicodemusta ja pyytää rottia siirtämään hänen talonsa pois traktorin kulkureitiltä.

Brisby menee ruusupensaalle, mutta portinvartija, rotta nimeltä Brutus, ajaa hänet pois. Hän törmää kuitenkin herra Agesiin, joka on myös matkalla ruusupensaaseen. Ages on yllättynyt tavatessaan Brisbyn pensaalla ja vielä yllättyneempi, kun Brisby kertoo palanneensa Pöllön luota elossa. Ages johdattaa Brisbyn portinvartijan ohi ruusupensaan alle, jonne rotat ovat rakentaneet maanalaisen kaupungin, jossa heillä on ihmisten teknologiaa ja sähkövirta. Kaupungissa hän tapaa Justinin, vartioston kapteenin, ja Nicodemuksen, rottien vanhan johtajan. Nicodemus kertoo Brisbylle hänen miehensä kohtalosta, ja että hän, herra Ages ja rotat olivat karanneet koe-eläinlaboratoriosta NIMHistä (National Institute of Mental Health, Mielenterveyden kansallinen instituutti).

Nicodemus kertoo, että alun perin he olivat tavallisia rottia ja hiiriä, jotka otettiin kiinni kaupungin kujilta koe-eläimiksi. Heille tehtiin kokeita, joissa heille annettiin pistoksia. Ne kasvattivat heidän älykkyyttään, jonka johdosta heille kehittyi lukutaito ja kyky ymmärtää monimutkaista tekniikkaa. Pistokset myös pidensivät heidän elinikäänsä, minkä takia Jonathan ei ikinä kertonut menneisyydestään vaimolleen, joka oli tavallinen peltohiiri. Hän olisi nimittäin kuollut vanhuuteen, kun Jonathanilla olisi vielä ollut paljon elinvuosia jäljellä. Uuden älykkyytensä turvin rotat ja hiiret pakenivat häkeistään ja ilmastointikanavien kautta ulos rakennuksesta, ja päätyivät Fitzgibbonsin maatilalle, jonne he päättivät rakentaa yhdyskuntansa. He olivat kuitenkin tulleet tyytymättömiksi riippuvuudestaan ihmisiin. He joutuivat varastamaan ruokansa ja sähkönsä Fitzgibbonseilta, mutta he toivoivat voivansa elää itsenäisinä ja omavaraisina. Tämän saavuttaakseen he ovat luoneet "Suunnitelman", jossa he rakentaisivat uuden yhdyskunnan Okalaakso-nimiseen paikkaan erämaassa, jossa he voisivat elää ilman ihmisiä. Sitten Nicodemus antaa Brisbylle amuletin, jonka tämän mies jätti tälle perinnöksi.

Brisby esittää asiansa ja Pöllön ehdotuksen rottien neuvostolle, ja koska hän on rottien kunnioittaman Jonathanin vaimo, he päättävät auttaa. Mutta Jenner-niminen rotta ja hänen apurinsa Sullivan, jotka haluavat jatkaa ihmisten rinnalla asumista, päättävät tehdä lopun Suunnitelmasta murhaamalla Nicodemuksen Brisbyn talon siirron aikana. Justin kertoo Brisbylle, että aina kun rotat liikkuvat ulkona ne huumaavat Lohikäärme-kissan laittamalla unilääkettä sen ruokaan, jotta se ei hyökkäisi heidän kimppuunsa. Jonathan kuoli tällaisen operaation aikana, kun kissa sai hänet kiinni kesken huumaamisen. Justin päättää yrittää sitä vuorostaan, mutta Brisby tarjoutuu vapaaehtoiseksi hänen sijastaan maksaakseen rotille takaisin saamastaan avusta.

Myöhemmin samana iltana Brisby ryömii Fitzgibbonsien keittiöön kaapin alla lattiassa olevan reiän kautta. Hän saa unilääkkeen kissan ruokakuppiin, mutta maanviljelijän poika Billy ottaa hänet kiinni. Billy saa luvan pitää Brisbyä lemmikinään ja hänet suljetaan vanhaan lintuhäkkiin. Häkissä Brisby kuulee puhelinkeskustelun, jossa NIMH ilmoittaa Fitzgibbonseille tulevansa maatilalle tuhoamaan karanneita koe-eläimiä. Brisby pääsee pakoon häkistään ja lähtee varoittamaan rottia.

Sillä aikaa rotat ovat rakentaneet nostolaitteiston, jolla he siirtävät Brisbyjen taloa. Kun talo on ilmassa Nicodemuksen kohdalla, Jenner katkaisee tukiköydet ja talo putoaa ja murskaa vanhan rotan alleen. Kaikki uskovat tapahtuneen olleen onnettomuus, ja Jenner julistaa itsensä uudeksi johtajaksi ja ilmoittaa, että Suunnitelmasta luovutaan. Brisby saapuu paikalle ja talonsa siirron epäonnistumisesta ja Nicodemuksen kuolemasta huolimatta hän kertoo rotille NIMHin tulosta ja käskee heitä lähtemään ruusupensaasta heti. Tämä suututtaa Jennerin, joka lyö Brisbyn maahan. Justin rientää Brisbyn avuksi, ja katumapäälle tullut Sullivan antaa hänelle miekan. Petturuudesta suivaantunut Jenner iskee Sullivania omalla miekallaan. Seuraa miekkataistelu Justinin ja Jennerin välillä, joka johtaa Jennerin yliotteeseen. Kuolettavasti haavoittunut Sullivan kuitenkin pelastaa Justinin hengen heittämällä Jenneriä tikarilla selkään, joka tappaa tämän.

Sitten Brisby kuulee lastensa avunhuudot talostaan ja huomaa, että se on alkanut upota mutaan putoamispaikallaan. Rottien yrityksistä huolimatta taloa ei saada vedetyksi mudasta ja se uppoaa kokonaan. Brisby lähtee hädissään sukeltamaan mutaan, mutta Justin vetää hänet kuiville. Brisbyn surun rikko kuitenkin Nicodemuksen antama amuletti, joka oli kaikessa hätäkässä uponnut mutaan. Amuletti nousi taian avulla pintaan, ja Brisby käyttää sen voimaa nostaakseen kotinsa ja lapsensa kuiville, pois traktorin tieltä. Tämän jälkeen hän pyörtyy.

Seuraavana aamuna NIMHin miehet saapuvat mutta turhan takia: rotat ovat jo lähteneet Justin johtajanaan kohti Okalaaksoa. Brisby on selvinnyt amuletin käyttämisen ponnistuksista, joskin hänen käpälänsä ovat siteissä, koska ne paloivat esineen kuumuuden takia. Hänen lapsensakin ovat kunnossa yön koettelemuksista ja Timothy on alkanut toipua keuhkokuumesta. Loppu on onnellinen myös Jeremy-varikselle, joka kohtaa tosirakkautensa, ja he lentävät kohti auringonnousua lopputekstien alkaessa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

RooleissaMuokkaa

 Derek Jacobi  … Nicodemus  
 Elizabeth Hartman  … Rouva Brisby  
 Arthur Malet  … Herra Ages  
 Dom DeLuise  … Jeremy  
 Hermione Baddeley  … Täti Päästäinen  
 Shannen Doherty  … Teresa  
 Wil Wheaton  … Martin  
 Jodi Hicks  … Cynthia  
 Ian Fried  … Timmy  
 John Carradine  … Suuri Pöllö  
 Peter Strauss  … Justin  
 Paul Shenar  … Jenner  
 Tom Hatten  … Maanviljelijä Fitzgibbons  
 Lucille Bliss  … Rouva Fitzgibbons  
 Aldo Ray  … Sullivan  
 Norbert Auerbach  … Neuvoston jäsen 1  
 Dick Kleiner  … Neuvoston jäsen 2  
 Charles Champlin  … Neuvoston jäsen 3  
 Edie McClurg  … Neiti Oikea  
 Joshua Lawrence  … Billy Fitzgibbons  

TuotantoMuokkaa

TaustaMuokkaa

Don Bluth tutustui Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat -kirjaan ensimmäistä kertaa 1970-luvun alussa, kun hän kuuli siitä eräältä Disney-studioiden käsikirjoitusryhmän jäseneltä. Väitetysti kirjan elokuvaoikeuksia olisi tarjottu Disneylle vuonna 1972, mutta että yhtiö olisi torjunut ne. Bluth kiinnostui tarinasta, ja hankki oikeudet kirjaan myöhemmin omalle studiolleen. Tuotantoyhtiö Aurora, jonka kanssa Don Bluth Productions tuotti elokuvan, antoi elokuvaa varten 7 miljoonan dollarin budjetin ja 30 kuukauden tuotantoaikataulun, jotka olivat molemmat huomattavasti vähemmän, mitä kokopitkissä Disneyn animaatioelokuvissa tuohon aikaan oli. Pienestä budjetista huolimatta NIMH oli aikanaan kallein muun kuin Disneyn tuottama animaatioelokuva.[1]

KäsikirjoitusMuokkaa

Väitetysti kirjan muokkaamiseksi käsikirjoitukseksi olisi palkattu ensin käsikirjoittaja, mutta että lopputulokseen ei oltu tyytyväisiä. Don Bluth totesi myöhemmin, että vain animaattorit osaisivat parhaiten kirjoittaa animaatioelokuvan.[1]

Yhden varhaisista tunnetuista käsikirjoitusluonnoksista kirjoitti Steven Barnes, joka elokuvan lopputeksteissä on merkitty luovaksi konsultiksi. Barnesin luonnos oli lähempänä alkuperäistä kirjaa, ja siinä tarina keskittyi enemmän rottiin ja heidän aikaansa NIMH:ssa kuten kirjassakin. Myöhemmissä versioissa tämä lyhennettiin takaumaksi ja rouva Brisby ja hänen ahdinkonsa nostettiin etualalle. Tässä varhaisessa käsikirjoituksessa oli myös mukana Isabella-niminen tyttörottahahmo, jota kuvaillaan "nuoreksi, söpöksi ja moottoriturpaiseksi rotaksi, joka on ihastunut Justiniin". Lopulta hahmo jätettiin pois ja suurin osa tämän dialogista siirrettiin Nicodemukselle. 2. heinäkuuta 1980 päivätty uusi käsikirjoitusluonnos, johon ei ollut nimetty tekijää, toi tarinan lähemmäksi lopullista elokuvaa. Siinä elokuva päättyy rottien salaperäiseen katoamiseen, mikä jättää elokuvan hahmot ja katsojat ihmettelemään, olivatko rotat olleet olemassa vai olivatko ne vain yksityiskohtaista harhaa.[1]

Don Bluth jatkoi muutosten tekemistä tarinaan, ja hän teki myös lopullisen päätöksen keskittyä elokuvassa rouva Brisbyyn ja hänen lapsiinsa ja jättää rotat vähemmälle huomiolle. Huomattavimpana muutoksena kirjan tapahtumiin Bluth lisäsi elokuvaan mystisiä fantasiaelementtejä. Niistä ilmeisin oli rouva Brisbyn saama taika-amuletti, joka tarkoitettiin symboliksi hahmon sisäiselle voimalle; sen visuaaliseksi jatkeeksi, jota olisi vaikea muuten esittää elokuvassa. Samalla tavoin Nicodemus muutettiin taikavoimia omaavaksi velhoksi, millä pyrittiin luomaan arvoituksellisuutta hänen ja rottayhdyskunnan ympärille. Tarinan antagonisti Jennerin osuutta lisättiin elokuvassa. Kirjassa vain petturina mainitusta hahmosta tehtiin näkyvämpi paha vastavoima, millä haluttiin lisätä elokuvan dramatiikkaa. Muutos kirjaan oli myös, että Justin seuraa Nicodemusta rottien uutena johtajana, jotta hahmo saisi kokonaisen tarinakaaren ja kasvaisi ja muuttuisi elokuvan kuluessa. Ja toisin kuin kirjassa Justin ei pelasta rouva Brisbyä Fitzgibbonsin perheen lintuhäkistä, vaan hän pakenee itse pelastamaan lapsensa amuletilla ilman rottien apua. Tarkoituksena oli jälleen keskittyä kuvaamaan rouvan Brisbyn tarinaa, josta Bluth on todennut: "[elokuva] on oikeastaan tarina rouva Brisbystä ja hänen hädästään pelastaa lapsensa. Jos rotat pelastavat hänen lapsensa, hän ei ole kasvanut elokuvassa."[1]

Bluthin lisäksi käsikirjoitusta olivat mukana tekemässä tuottajat Gary Goldman ja John Pomeroy sekä animaattori Will Finn. Kaikki neljä on merkitty elokuvassa käsikirjoittajiksi. Kuten 1970-luvun Disney-elokuvissa käsikirjoitusta ei tehty ehdottoman lopulliseksi, vaan elokuvaa työstettiin kohtaus kohtaukselta koko työryhmän kesken ja alustavia hahmotelmia viimeisteltiin lopullisiksi jaksoiksi yhdessä.[1]

RoolijakoMuokkaa

Don Bluth ja hänen työryhmänsä etsivät näyttelijöitä elokuvaan katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja, ja monilla rooleihin valituista näyttelijöistä ei ollut ääninäyttelykokemusta. Dom DeLuise valittiin Jeremy-variksen ääneksi, kun Goldman, Pomeroy ja Bluth olivat sattumalta kukin nähneet hänet elokuvassa Lopun alku ja harkinneet häntä rooliin. Rouva Brisbyksi valittiin Elizabeth Hartman, joka tunnettiin parhaiten Oscar-palkitusta roolistaan elokuvassa Kosketun onneen. Nicodemusta valittiin esittämään brittinäyttelijä Derek Jacobi, jonka yhdysvaltalainen yleisö tunsi parhaiten minisarjasta Minä, Claudius. Peter Strauss, joka valittiin Justinin rooliin, tunnettiin minisarjasta Rikas, rakas, köyhä, varas. Suuren Pöllön ääneksi valittiin kauhuelokuvarooleista tunnettu John Carradine.[1]

Ääniroolisuorituksilla oli vaikutusta lopulliseen elokuvaan. John Carradine sairasti nivelreumaa ja äänitystilanteessa hänen raihainen mutta ylväs olemuksensa vaikutti tapaan, jolla Suuren Pöllön liikkeet animoitiin. Dom DeLuisen improvisoitu dialogi ja komedinen ajoitus taas tekivät vaikutuksen Bluthiin ja työryhmään ja Jeremyn osuutta elokuvassa kasvatettiin vähäisestä sivuroolista yhdeksi avainhahmoista.[1]

TuotantoMuokkaa

Bluth halusi palauttaa NIMHin avulla kokoillan animaatioelokuvat animaation kulta-ajalle. Hän halusi keskittyä elokuvassa vahvaan tarinaan ja hahmoihin ja käyttää perinteisiä työläämpiä animaatiotekniikoita yksityiskohtaisen ja kylläisen piirrosjäljen aikaansaamiseksi. Bluth ratkaisi pienen budjetin rajoitteet organisoimalla studionsa niin, ettei aikaa kulusi hukkaan työntekijöiden odottelessa seuraavaa tehtävää. Animaattorit tekivät usein pitkiä työpäiviä ilman rahallista korvausta, joskin heille tarjottiin osinkoja elokuvan tuotoista, mikä ei ollut tavallista animaatioelokuvan tuotannossa. Tuotannon loppuvaiheessa jouduttiin työskentelemään kellon ympäri, jotta elokuva saataisiin valmiiksi määräaikaan mennessä. Tuottaja Goldmanin mukaan puolen vuoden ajan ennen elokuvan valmistumista tehtiin 110-tuntisia työviikkoja.[1]

Elokuvassa käytettiin rotoskooppaus-tekniikkaa, jossa monia elokuvan esineitä kuvattiin filmille, josta animaattorit piirsivät ne animaatiokalvoille. Tämä mahdollisti esineiden realistisen liikkeen kuvaamisen. Esimerkiksi vene, jolla rouva Brisby matkustaa rottien kanssa maanalaisessa virrassa, rakennettiin Bluthin uima-altaaseen. Myös kohtaukseen, jossa rouva Brisby pakenee lintuhäkistä, kuvattiin aitoa lintuhäkkiä.[1]

Tuotannon aikana leluvalmistaja Wham-O otti yhteyttä tuotantoyhtiö Auroraan ja ilmoitti, että alkuperäisen Frisby-nimen käyttäminen elokuvassa loukkaisi heidän valmistamansa Frisbee-heittokiekon tavaramerkkiä. Oikeustoimien välttämiseksi kirjassa käytetty päähenkilön nimi päätettiin vaihtaa Brisbyksi. Koska kaikki vuorosanat oli jo nauhoitettu, nimen vaihtaminen vaati näyttelijöiden kutsumisen uusintanauhoituksiin. Koska John Carradine ei ollut enää saatavilla, Suuren Pöllön repliikkeihin täytyi huolellisella äänileikkauksella korvata "f"-äänteet "b"-äänteillä, jotta hahmo puhuisi "Brisbystä" "Frisbyn" sijaan.[1]

Elokuvan nimi päätettiin myös vaihtaa. Alun perin elokuvalla olisi ollut sama nimi kuin kirjalla, johon se perustui: Mrs. Frisby and the Rats of NIMH. Päähenkilön vaihdetun nimen lisäksi päätettiin luopua "rat"-sanasta elokuvan otsikossa, koska NIMH on oikeasti olemassa oleva instituutti, ja ihmisistä puhuttaessa sanalla on negatiivinen merkitys, jonka olisi voinut tulkita viittaavan NIMH:n työntekijöihin.[1]

MusiikkiMuokkaa

Musiikin elokuvaan sävelsi Oscar-palkittu Jerry Goldsmith ja sen esitti National Philharmonic Orchestra. NIMH oli Goldsmithin ensimmäinen sävellystyö animaatioelokuvaan, mikä oli merkittävä poikkeama hänen aikaisempiin teoksiinsa. Goldsmithin mukaan hän päätti lähestyä projektia lopulta kuin näytelmäelokuvaa ja käyttää samanlaisia laajennettuja teemoja ja rakenteellista kehittelyä. Työstä teki vaikean se, että Goldsmith joutui säveltämään musiikkia keskeneräisiin kohtauksiin. Hän kertoi haastattelussa: "Olin jatkuvasti puhelimessa heidän [elokuvantekijöiden] kanssaan. Minun kopioni [elokuvasta] oli mustavalkoinen ja heidän täytyi tuoda värillinen kopionsa luokseni, jotta voisin nähdä sen. He lisäsivät jatkuvasti kuvamateriaalia ja kysyin jatkuvasti 'Mitä tässä tapahtuu?'"[1]

Lisäksi Goldsmith sävelsi elokuvaan laulun Flying Dreams, jonka sanoitti Paul Williams. Laulu esiintyy elokuvassa kaksi kertaa, ensin keskellä elokuvaa Sally Stevensin laulamana ja sitten lopputekstien aikana Paul Williamsin esittämänä.[1]

Varèse Sarabande julkaisi elokuvan soundtrackin vinyylinä Iso-Britanniassa vuonna 1982 ja Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin.[1] Vuonna 1986 julkaistiin soundtrackin CD-painos, joka julkaistiin uudelleen vuonna 1994 mutta erilaisella kappaleiden järjestyksellä.[2] Vuonna 2015 Intrada Records julkaisi soundtrackin CD:llä remasteroituna erikoispainoksena, jolla oli mukana kymmenen minuuttia uutta materiaalia kuten yksi aiemmista painoksista pois jätetty raita sekä kolme demoversiota Flying Dreams -kappaleesta.[3]

VastaanottoMuokkaa

NIMHin ensi-ilta oli elokuvateattereissa kesällä 1982 MGM/UA:n levittämänä. Bluthin ja hänen kollegoidensa lähtö Disneyltä oli ollut laajalti esillä mediassa, ja hänen ensimmäisen oman elokuvansa julkaisu oli herättänyt runsaasti ennakkokohua. United Artists oli elokuvan alkuperäisenä levittäjänä, mutta se myytiin ennen ensi-iltaa Metro-Goldwyn-Mayerille. Uusilla omistajilla ei ollut suurta kiinnostusta elokuvaa kohtaan, ja he eivät markkinoineet sitä juuri ollenkaan, joten tuotantoyhtiö Aurora joutui rahoittamaan mainoskampanjan itse. Auroran ennakko-odotus oli, että elokuvaa esitettäisiin 1.000 salissa, mutta levittäjä päätti julkaista elokuvan vain sadassa salissa. Enimmillään elokuvaa esitettiin 700 salissa teatterikierroksensa aikana. Vaikka NIMH kilpaili samasta yleisöstä E.T. – The Extra Terrestrialin kanssa, se oli ensi-iltaviikollaan katsojatilastojen kolmannella sijalla myyden enemmän lippuja kuin elokuvat Poltergeist, 'Tiikerinsilmä – Rocky III, Firefox ja Star Trek II: Khanin viha. Elokuvan menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi johtuen rajallisesta julkaisusta ja kilpailusta samaan aikaan julkaistujen E.T.:n ja Tronin kanssa. NIMH keräsi Yhdysvalloista 12 miljoonaa dollaria, jotka eivät kattaneet tuotanto- ja markkinointikuluja. Elokuva teki kuitenkin voittoja ulkomailta ja kaapelitelevisio- ja videomyynneistä saaduilla tuloilla.[1]

NIMH julkaistiin koti- ja vuokravideona vuonna 1983, ja se myi Yhdysvalloissa kultaa muutamassa kuukaudessa julkaisupäivästä. Remasteroitu uusintajulkaisu videosta ilmestyi vuonna 1990. NIMH julkaistiin ensimmäistä kertaa DVD:llä vuonna 1998, ja vuonna 2007 elokuvasta julkaistiin kahden DVD-levyn remasteroitu versio, jossa oli mukana bonusmateriaalia.[4] Vuoden 2007 remasterointi julkastiin myös teräväpiirtona Blu-ray-levyllä.[5]

Suomessa NIMH sai ensi-iltansa jouluna 1982. Koska Valtion elokuvatarkastamo antoi elokuvalle ikärajan K-10[6], joka rajasi nuorimmat katsojat pois, elokuvaa ei dubattu suomeksi, vaan se esitettiin tekstitettynä. VHS-kasetilla elokuva julkaistiin Suomessa vasta vuonna 1991.[7] Myöhemmin elokuva on esitetty Suomessa Oulun lastenelokuvafestivaaleilla vuonna 2005[8], helsinkiläisessä Artova Kino -elokuvakerhossa vuonna 2014[9] ja Ilokiven elokuvatetterissa Jyväskylässä vuonna 2019.[10]

ArvostelutMuokkaa

NIMH sai pääasiassa kiitettäviä arvosteluja. Erityisesti kauniista animaatiosta, vauhdikkaasta tarinasta ja eläväisistä hahmoista pidettiin. Bluthin katsottiin onnistuneen Disney-klassikoiden hengen saavuttamisessa. Rotten Tomatoes -Internet-sivustolla sillä on 95% positiiviset arvostelut.[11] Helsingin Sanomien Petri Kemppinen antoi elokuvalle sen vuoden 1992 televisioesityksen alla kolme ja puoli tähteä viidestä ja kutsui sitä 1980-luvun parhaaksi animaatioelokuvaksi.[12]

PalkinnotMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Cawley, John: The Animated Films of Don Bluth. Image Publishing, 1991. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.9.2020). (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Cawley, John: ”The Secret of N.I.M.H.”, The Animated Films of Don Bluth. Image Publishing, 1991. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.9.2020). (englanniksi)
  2. The Secret of NIMH Filmtracks. 12.4.2016. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  3. Secret of NIMH, The Intrada Records. 2015. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  4. Gutierrez, Albert: The Secret of NIMH: Family Fun Edition DVD Review DVDizzy.com. 17.6.2007. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  5. Broadwater, Casey: The Secret of NIMH Blu-ray Blu-ray.com. 29.3.2011. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  6. http://195.197.150.133/elokuvahaku/EH1220.aspx?ID=3873&JNUM=6&lcid=1035[vanhentunut linkki]
  7. http://www.helmet.fi/record=b1073257~S9*fin[vanhentunut linkki]
  8. Monipuolista tarjontaa Oulun lastenelokuvafestivaaleilla YLE Uutiset. 14.11.2005. Yleisradio. Viitattu 21.9.2020.
  9. 13.3. Don Bluth: NIMH – rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (1982) Artova. 18.3.2014. Viitattu 21.9.2020.
  10. Ilokiven elokuvat: NIMH – Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa Ilokivi. 25.3.2019. Viitattu 21.9.2020.
  11. The Secret of NIMH (1982) Rotten Tomatoes. Viitattu 7.10.2018.
  12. Kemppinen, Petri: Rouva Brisbyn salainen maailma on viime vuosikymmenen paras piirroselokuva. Helsingin Sanomat, 10.8.1992. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.9.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa